"Tehdään vaan niinkuin hyvä tulee. Vaan kun minun esitykseni tuntui sinusta niin pahalta käyvän, niin esittele nyt sinä vuorostasi. Saadaan sitte nähdä, tahdonko minä pettää veljeäni 'jossakussakaan' asiassa", — sanoi Jeremias.
Kun siis maisteri näin oli valmistanut veljensä kuulemaan hänen kohtuullisia ehtojansa, lausui hän:
"No, jos tahdot tyynesti kuunnella minun ehdoitustani ja sitä myöskin järkevästi punnita, niin saatanhan minä mielipiteeni ilmaista. Mutta päältä puhe, ett'et saa antautua minkään yksityisen etusi katsomiseen etkä minkään järjettömän ja vanhan aikuisen ennakkoluulon valtaan, vaan sinun tulee punnita asia selvän lain ja puhtaan Jumalan sanan kannalta".
"Kyllä, kyllä koetan tehdä niinkuin neuvot", — myönsi Jeremias ristissäkäsin.
"Minulla on oikeastaan kolmekin ehdoitusta, jotka kaikki tarkoittavat paljoa enemmin sinun hyötysi katsomista kuin minun oman etuni kannalta olisi suotavaakaan", jatkoi maisteri ottaen kasvoillensa oikean papillisen miinin. "Ensimäinen näistä ehdoituksista, joka epäilemättä olisi sekä sinulle että minulle paras, on se, että jakaisimme isältä perityn tilan kahtia, velat kahtia, vaan sinä saisit — huomaa erittäin tämä kohta — sinä saisit yksinäsi pitää kaiken siellä kotona löytyvän irtaimen tavaran ilman mitään palkintoa minulle".
Jeremiasta muhautti tämä aulius irtaimen tavaran suhteen, sillä hän tiesi, minkä verran sitä oli. Hän pysyi kuitenkin ääneti ja pappi jatkoi:
"Mutta jos et tähän tyytyisi, mikä kuitenkin niinkuin jo mainitsin, olisi meille molemmille edullisinta, niin on minulla vielä pari ehdoitusta. Jos sinä tahdot yksin omaksesi koko tilan velkoineen, irtaimineen ja kaikkineen, niin vaadin minä sinulta ainoastaan… ainoastaan puoli neljättä tuhatta markkaa, jota vastoin, jos sinä suostut lähtemään konnulta pois ja jättämään sen kokonaan minun vapaaseen hallintooni, minä maksan sinulle täydelleen viisituhatta markkaa. Tässäkin tapauksessa saat sinä vielä lisäksi pitää tilalla löytyvän irtaimiston, vaan tulisit itse maksaa nykyiset velkasi. Ja jos tarkastetaan asiaa tämän viimeisenkin ehdoitukseni kannalta, huomataan helposti, kuinka paljoa paremmat ehdot minä sinulle tarjoan kuin itselleni vaadin. Itsehän olet sanonut, että entiset velkasi ovat tuossa tuhannen markan seudussa ja minä kuitenkin antaisin sinulle, paitsi irtaimistoa, kokonaista puoltatoista tuhatta enemmän kuin sinun vaatisin itselleni maksamaan, jos sinä koko tilan ottaisit, — Niin siinä nyt ovat minun ehtoni, ja jos ken uskaltaa sanoa, että ne eivät ole sekä kohtuuden, oikeuden että Jumalan sanan mukaiset, niin… niin hän valehtelee. — Sanoppas nyt, mitä niistä arvelet?"
Jeremias Jormanainen ei vastannut mitään. Hän istui ääneti ja tarkasteli lakkinsa päälakea. Vihdoin löysi hän siitä pienoisen nukan höytyvän. Hän otti sen näppiinsä ja pudotti lattialle. Sitte rupesi hän pyörittämään lakkia kiivaasti. Hän pyöritti sitä, pyöritti yhä huimaavaa vauhtia…
"No, mitäs mietit mies?" — kysyi pappi leikillisesti.
Jeremias Jormanainen keskeytti äkkiä lakkinsa pyörityksen.