Mutta pastori ei kuunnellut nyt, mitä hänen rouvansa lörpötteli. Hän tempasi kirjeen tämän kädestä niinkuin se olisi ollut varkaan jälillä, repi sen auki ja töytäsi toiseen huoneesen.
Jos ken olisi nähnyt, minkä ihmeellisen vaikutuksen tuo noin kiivaasti kaivattu kirje pastoriin teki, hän olisi enemmän kuin hämmästynyt. Kun pastori oli kirjeen avannut, silmäsi hän kaikkein ensiksi sen loppuun nähdäksensä keneltä se oli. Ja sen nähtyänsä näytti hän siltä kun olisi saanut sydämmenhalvauksen. Kasvot lensivät tulipunaisiksi, silmät ummistuivat ja hänen kätensä rupesivat niin vapisemaan, että avattu kirje putosi lattialle. Mutta tämä kohtaus kesti ainoastaan parin silmänräpäyksen ajan, sillä heti hyppäsi pastori ylös, tempasi maahan pudonneen kirjeen ja heilutti sitä kuin hurja päänsä ympäri, Sitte yritti hän taas sitä lukemaan, mutta näytti siltä, kun hän ei olisi sitä uskaltanut tehdä. Hän meni kirje kädessä salin pöydällä palavan lampun luo ja tirkisti kirjeesen, mutta yhtäkkiä keskeytti hän lukemisensa, nosti silmänsä lakeen päin, pui nyrkkejänsä ja murahteli itsekseen outoja ymmärtämättömiä sanoja. Vihdoin lienee hän saanut kirjeen kokonaan luetuksi, sillä hän kääri sen huolellisesti kokoon, suuteli sitä ja, puristaen sitä rintaansa vasten lausui kiihkoisasti:
"Vihdoinkin… vihdoinkin siis!"
Sen jälkeen meni hän virkakamariinsa, jossa rouvansa ja isää tervehtimään keräytyneet lapsensa yhä häntä odottelivat, avasi piironkinsa ja kätki kalliin kirjeen huolellisesti erityiseen laatikkoon sekä lukitsi jälleen piirongin. Sitte kääntyi hän perheesensä päin ja sanoi:
"Nyt, ystäväni, olen minä teidän käytettävänänne".
Siinä sitä sitte tervehdittiin, puheltiin ja kyseltiin ja kaikki oli taas niinkuin ollakin piti.
Ja pastori Eenokki Jöransson oli koko illan erinomaisen hyvällä mielellä ja iloisella tuulella…
* * * * *
Mutta miten oli pastori Eenokki Jöransson Lappiin joutunut ja mitä oli tuo kummallinen kirje sisältänyt?
Pastori Eenokki Jöransson'in Lappiin muuttoon oli useampiakin syitä.