"Hupsunako sinä olet aika ihminen, kun rupeat tyhjän tähden itkeä vollottamaan?" — lausui Jeremias ikäänkuin vähän äreissään.
"Vai tyhjän tähden!" — kertoi emäntä-Liisa. "No se on kerrassaan tyhjän tähden, ihan kokonaan mitättömästä asiasta", — vakuutti Jeremias.
"Niinhän sinä aina sanot, vaikka viho viimeinen henkinippu ruumiistasi kiristettäisiin. Niinhän sinä sanoit silloinkin, kun olit maisterille antanut tuon monen tuhannen velkakirjan. Vaan pane mieleesi, Jeremias, että se velkakirja vielä saattaa meidät keppikerjäläisiksi. Tämä nimismiehen käynti on varmana enteenä siihen ja eikö tuo liene sen velkakirjan antamisen ensimäisiä seurauksia".
"Johan tottaperään tuo ihminen on kokonaan järjeltä pois", — sanoi Jeremias ivallisesti. "Sanoikos se nimismies jo senkin velkakirjan olevan ryöstössä?"
"Eikä sanonut, vaan luuletko sinä melkein totisesti, että nämä velkakirjat olisivat nyt meiltä ryöstettävänä, jos sinä sitä velkakirjaa et olisi antanut."
"Hätäinen on hullu, sanoo sananlasku, ja niinpä nämä velkamiehemmekin sekä — sinä", — vastasi Jeremias ynseästi.
"No koetahan nyt hankkia rahat näiden tuomioin maksuksi, niin saadaan nähdä kumpi meistä on oikeassa".
"Jottako sitte uskallat luulla, ett'en minä muka saisi vielä tuon vertaa rahojakaan kuin yhden vajaan tuhannen?… No sepä häntä nähtäneen!"
"Kyllähän minä mielelläni soisin, että saisit rahat, vaan taitaisi olla parasta, että rupeaisit puuhaan jo hyvissä ajoin ennen huutokauppaa", — vastasi emäntä-Liisa totisena.
"Mutta minäpäs vaan en lähde joka akan pillin mukaan tanssimaan!" — vastasi Jeremias ylpeästi. "En lähde uhmallanikaan rahan hakuun ennenkuin avitsioonin eiluspäivänä. Minä tahdon akoille ja hulluille näyttää, että Jeremias Jormanaisessa on vielä siksi miestä, että saa yhden tuhannen vajaassa päivässä!"