Joskus pimeni kuitenkin hänen muotonsa hetkeksi. Hänen silmänsä pyörivät niin kummallisesti ja rypyt otsassa syvenivät… Vaan heti selveni hän siitä jälleen. Hän katsahti ylöspäin ja huokasi. Ylhäältäpäin Jeremias Jormanainen nyt apua anoi ja sinne oli hän nyt asettanut viimeisen toivonsa. Jeremias Jormanainen luotti Jumalaan.
XII.
Mutta vaikka Jeremias Jormanainen kuinka ahkerasti työskenteli, vaikka hän kuinka koetti säästää ja puuhata, vaikka hän kuinka kovasti luotti Jumalaansakin, niin — kaikki hänen pyrintönsä ja harrastuksensa kumminkin turhaan raukesivat. Sillä niinkuin keväinen lumi paahtavan auringon paisteessa sulaa ja hupenee tai niinkuin kiehuva vesi kuumassa kattilassa vähitellen kuivaa ja vähenee, samalla tavoin suli ja kuivi Jeremias Jormanaisen talous ja tavarat vähän kerrassaan niin, ett'ei niistä lopulla ollut mitään jälellä.
Se pakkohuutokauppa, jossa kaikki Jeremias Jormanaisen irtaimet tavarat Eenokin koulunaikuisten velkain suorittamiseksi myytiin, se se antoi ensimäisen tuntuvan kolauksen Jeremiaan taloudelle, sillä kun kaikki hevoiset, lehmät, lampaat, kärrit, reet, jopa yksin kaikkein tärkeimmät työkalutkin tulivat talosta pois myydyksi, oli tuiki mahdotointa hoitaa minkäänlaista maanviljelystä, ajattelipa asiaa miten puolin hyvänsä.
Jeremias Jormanaisen ensimäinen työ huutokaupan jälkeen oli siis koettaa hankkia edes välttämättömimmät maanviljelyskalut ja saada lehmiä eläkkeelle, jos mieli jatkaa elämää kotoisilla tantereilla, isän perinnöllä.
Eläkelehmiä hän tosin rikkailta helposti sai ja karjan puutos oli sillä; ainakin näennäisesti, autettu, mutta hevoista, jolla olisi saattanut ahoutuneita peltojaan edes sieltä täältä kynnellä kuoputella, ei hän saanut mistään velaksi, vaikka olisi mitä luvannut — muista tärkeistä kapineista ja työ-aseista puhumattakaan, Hänen täytyi päiväläishevoisella ja hyyri-atralla kyntää kyntönsä, vuokraviikatteilla niittää heinänsä ja lainasirpeillä leikata elonsa, mainitsematta useita muita maanviljelykselle tarkettakin töitä, jotka hänen, työkalujen ja työvoimain puutteessa, täytyi kokonaan jättää tekemättä.
Mutta saadaksensa edes tällä keinoin hengentärkeimmät työnsä toimitetuksi, täytyi Jeremias Jormanaisen jo edeltäkäsin panna panttaukseen milloin joku viljahuuhta, milloin pielesala, milloin vastasyntyvät vasikat, milloin mitäkin. Ja sen arvasi jokainen, minne päin talonasiat silloin alkoivat kallistua, kun näin täytyi menetellä. Niinpä kävi Jeremias Jormanaisellekin, että syksyllä, kun oli ulos antanut velkamiehille edeltäkäsin pantatut elot ja tavarat, hänelle itselleen talvella lähtiessä ei jäänyt paljoa muuta kuin tyhjä käteen. Ja kun hän tällä keinoin oli elänyt muutamia vuosia, havaitsi hän kauhuksensa olevansa muutaman tuhannen markan veloissa lähiseudun maakauppiaille.
Näiden uusien velkain syntymiseen ja lisäytymiseen oli kuitenkin tällä välin ilmestynyt vielä yksi syy, jota moni syrjäisistä ei niin tarkoin tietänyt.
Muutamia viikkoja huutokauppa-toimituksen jälkeen oli Jeremias lähtenyt kylältä hakemaan lainaksi hevoista vetääksensä niityltä heiniä jo taloon tuoduille eläkelehmille. Mutta vaikka hän jo heti aamiaisen syötyä asialleen lähti ja oli sanonut aivan heti palaavansa, ei häntä kuitenkaan vielä illan hämärtyessäkään kotona näkynyt, jonka tähden emäntä-Liisa, kun pihassa ei ollut heinäkarvaakaan lehmille yönseutuna annettavaksi, kävi niitä kelkalla lähimmästä pieleksestä. Siinä sitte, lehmäin illaistettua, odotetaan ja odotetaan isäntää kotiin iltaiselle, mutta häntä vaan ei kuulunut, ei näkynyt, odottipa tahi oli odottamatta. Vihdoin luuli emäntä-Liisa hänen jo jääneen yöksi kylälle, jonkatähden hän lastensa kanssa söi niukan ilta-ateriansa ja asetti lapset maata; itse hän vielä viipyi jonkun aikaa ruo'an korjuun ja ruoka-astioiden pesun tähden valveilla.
Kun hän oli saanut nämä työt tehdyksi ja aikoi sammuttaa tulen ruvetaksensa maata, kuuli hän yht'äkkiä outoa nuhjetta ja ääntelemistä porstuasta, ikäänkuin ihminen siellä pimeän päässä olisi tupaan osaillut, mutta ei olisi löytänyt ovea. Emäntä-Liisa viskasi huivin hartioillensa ja työntäsi tuvan oven auki.