"Van… vannokaa sen pääl… päälle."
"Me vannomme!" — lausui Jeremias vakavasti.
"Eiköhän se ole tarpeetonta ja — alentavaa?" — ehdoitti Eenokki.
"Ha'e, Jeremias, koulumestari-Aapo kirjan tekoon, koska Eenokki ei vanno", — käski kuoleva isä.
"Kyllä, kyllä minä vannon!" — sanoi Eenokki hätäisesti.
"No ruvetkaa sitte polvillenne lap… lapseni".
Pojat tottelivat.
"Ot… ottakaa tois… toisianne kädestä ja antakaa kä… kätenne tänne".
Niin tehtiin. Molemmat pojat ottivat toisiansa kädestä ja isä puristi yhdistetyt kädet omain vapisevain käsiensä väliin rintaansa vasten.
"Lu… lukekaa mi… minun jälestäni".