"Onhan tuo syy tuokin", — myönsi tuomari, — "vaan saattaisihan veli, kun varoja on, ostaa jonkun toisen talon eikä tehdä veljeänsä onnettomaksi".
"Niinhän sitä saattaa puhua, kun ei asioita tunne", — vastasi Eenokki-pastori rohkeasti: "Mutta vaikka arvoisa veli voisikin ihmisyyden tai armeliaisuuden nimessä kumota äsken esiintuomani syyt veljeni tilan myyttämiseen, löytyy kuitenkin yksi syy, jonka täytyy olla kerrassaan kumoamaton. Se on sekä Jumalan kirkkaan sanan mukainen että myöskin tässä samassa Jumalan sanassa jokaisen oikean kristityn — varsinkin jokaisen papin — ankaraksi velvollisuudeksi määrätty. Vai luuleeko veli, että yksikään, joka hiukankaan Jumalan sanaa tuntee, saattaisi kieltää, ett'ei raamatussa määrättäisi jokaisen velvollisuudeksi koettaa estää lähimmäistään syntiä tekemästä?"
"Täytyy häpeäkseni tunnustaa, että minä hyvin vähän tunnen raamattua, mutta ehkä jonkun verran ihmisyyden ja armeliaisuuden lakeja", — lausui lakimies vakavasti.
Puhumaan innostunut seurakunnan paimen ei huomannut pistoa kohteliaan isäntänsä vastauksessa, vaan jatkoi jokseenkin kiihtyneenä:
"Mutta minun, ollessani pappi, täytyy tuntea raamattu perin pohjin, ja tuskinpa tarvitsisin tätä tunnustustani hävetä, vaikka itse piispan kanssa keskustelisin. Raamatun ja luterilaisen kirkon opin mukaan on jokaisen papin tärkeä velvollisuus kieltää ja estää sanankuulijoitaan pahuutta harjoittamasta. Nyt on kuitenkin kaikille tiettyä, että Jeremias Jormanainen alkaa yhä enemmän ja enemmän vajota juoppouden kauheaan syntiin, jonka tähden minun, jopa oman autuuteni uhalla; on suora täytymys estää häntä siitä. Ja tämä voi edes jossakin määrin tapahtua ainoastaan siten, että minä, kun käteni käypi, otan häneltä pois omaisuuden, jolla hän viinaa hankkii. — Niin. Siinä on syy, oikea perussyy, joka on itsensä Jumalan tekemä ja jota ihmiset eivät pysty kumoamaan".
"En tahdo yrittääkään kilpailemaan arvoisan veljen kanssa raamatun selityksessä", — virkkoi tuomari, — "vaan eikös siinä kirjassa jossakin kohden käsketä 'rakastamaan lähimaistaan niinkuin itseänsä?'"
Raamatun selityksen taitamatoin lakimies luuli lyöneensä sananselittäjän eteen valttiässän. Mutta valmis oli pastorilla vastine tuolle korkealle kortille.
"Aivan oikein! Mutta se onkin juuri kristillinen rakkaus, joka pakoittaa minua veljeäni kohtaan näin menettelemään. Sillä käskipä itse Kristuskin erästä rikasta miestä, jota hän rakasti, vaan jolle hän tiesi rikkauden olevan pahennukseksi, hävittämään kaiken omaisuutensa".
"No olkoonpa vaikka niinkin. Mutta mistä on tämä arvoisan veljen saaminen syntynyt? Olet tietysti antanut puhtaat rahat veljellesi?"
Tämä kysymys oli odottamatoin ja saatti pastorin hämille. Mutta hän koetti siihenkin vastata.