"Velka on syntynyt siten, että minä myin veljelleni osuuteni isämme jättämästä perinnöstä".
"Mutta mistäs arvoisa veli sai varoja lukutiellä ollessaan?"
"Kotoani tietysti".
"Otettiinkos ne varat lukuun isiin perintöä jakaessa?"
"Se ei ollut tarpeellista".
"Olisin kiitollinen, jos herra past… tuota arvoisa veli tahtoisi selittää, mitenkä jako muutoin kävi laatuun?"
"Se on lyhyesti selitetty", — rastasi pastori. "Meitä jäi kaksi veljestä ja isämme jättämän maatilan vuotuiset tulot olisivat tietysti varsinaiseen eroon asti olleet kahtia pantavat, mutta minä jätin ne veljelleni yksinänsä. Hän ainoastaan toimitti minulle ylöspidon lukuajallani".
"Mutta tokkohan teidän… tuota sinun osaksesi lankeavat vuotuiset tulot riittivät sinun koulukustannuksiksesi?"
"Tietysti riittivät, eivätkä menneetkään; sillä elättihän veljeni isämme jättämässä talossa monta vuotta vaimoa ja suurta lapsilaumaa, enkä minä missään tapauksessa, vaikkapa koulunkin käyden, yksinäni voinut niin paljoa kuluttaa. Sitäpaitsi elin minä koulussa ja yliopistossa ollessani erittäin tarkasti".
"Hm, vai niin!" — virkkoi tuomari, viskasi tyngäksi palaneen sikariin hampaistansa ja sylkäsi.