Vai niin suureksi juopoksi sinä veliseni jo olet tullut, niin syvälle langennut! Etkös tiedä, että Jumalan sanassa sanotaan: "Syömäritten ja viinan juomaritten ei pidä tuleman sisälle Jumalan valtakuntaan?"
Mutta Jeremias, joka oli juonut ryyppynsä pohjaan, hymyili tyytyväisesti niinkuin viisas mies ainakin ja vastasi:
"Onhan se asia niin, vaan onhan se toisinkin. Sanoohan samassa Jumalan sanassa itse Kristuskin itsestänsä, että hän tuli 'syöden ja juoden'."
"Kyllä sanookin, vaan Hän tarkoittaa kohtuullista nautintoa, eikä sellaista ääretöintä viinan orjuutta, johon sinä olet langennut. Ei Jumalan sanaa saa selittää oman pimiän järkensä mukaan, etkä sinä missään tapauksessa ole sovelias sanan selittäjäksi".
"No, olkoonpa niinkin. — Vaan etkös sinä tiedä minkätähden minä olen juomari?"
Eenokki-pastori punastui kuin kukko, mutta ei vastannut mitään. Tiesiköön hän syytä Jeremiaan juoppouteen?…
"No niin", — jatkoi Jeremias. "Koska sinä et ole sitä tietävinäsi, sanon sen sinulle vasten naamaa, sillä nyt en ai'o kursastella. — Se on juuri sinun syysi, että minä olen juoppo, yksistään sinun".
"Minun syyni, että sinä olet renttu?… Hyi häväisty!"
Ja rovasti sylkäsi voimakkaan häväistyssyljen — ei kuitenkaan veljensä silmille.
Mutta "renttu", jota väkevä ryyppy todellakin ihmeteltävällä tavalla virkisti, jatkoi kiivaalla äänellä: