Herra rovastille alkoi luultavasti keskustelu käydä tukalaksi.
"Lähdetään sitte Jeremias-raukka pois, kun ei enää mikään auta", — sanoi emäntä Liisa. "Jumala suokoon teille kuitenkin siunauksensa, herra rovasti!"
"Anna edes yksi ryyppy vielä konna! Vie sitte minulta isän perintö", — pyysi viinaan menevä Jeremias.
"Vai vielä ryyppy — sinulle!" — vastasi rovasti ylenkatseellisesti.
"Eiköhän kauppa kannata?"
"Lähdetään, Jeremias, lähdetään! Lapset itkevät kotona", — kiirehti emäntä Liisa väliin.
"Etkö sitte anna — rosvo?" — pyysi Jeremias yhä.
"En".
Hm!… Vai ei minulle anneta kahta ryyppyä isän perinnöstä!… No, onhan tuo jotakin…
"Se on jo ilmankin liian kallis herra rovastille", — sanoi emäntä-Liisa ja veti Jeremiaan mukaansa ulos.