"No paljonko tilasta tarjotaan, vai eikö mitään?" — uudisti myyjä kysymyksensä.
Kaikki katsoivat rovastiin.
"Minä tarjoon kaiken sen summan, jonka olen Jeremias Jormanaiselta saapa", — lausui tämä vakavasti.
"Niin paljon… vai niin paljon!" — suhisi ääni ihmisjoukosta,
"Siis: viisituhatta kuusisataa seitsemänkymmentä seitsemän markkaa… ensimäinen!" — huusi ruununvouti. "Eikö kukaan lisää?"
"Kukapa tuohon lisännee", — lausui joku.
"Jo tuossa on hintaa liiaksikin", — äännähti toinen.
"Kylläpä kontu tulee rovastille täyteen hintaan", — virkkoi kolmas.
"Eikö siis kellään ole halua hintaa lisätä?" — uudisti vouti kysymyksensä, "Siinä tapauksessa; viisituhatta kuusisataa seitsemänkymmentä seitsemän markkaa… ensimäinen, toinen ja… kolmas!"
Vasara paukahti pöytään. Ruununvouti nousi ylös, kätteli herra rovastia ja toivotti hänelle onnea talon uutena isäntänä.