Eräänä lauantai-iltana, kun työväki jo oli syönyt ja kylpenyt, tuli Eenokki pappilan vanhimman nuoren herran Vernermaisterin karissa Jormanalaan. Herrat olivat olleet pari päivää vesilintuja ampumassa ja poikkesivat nyt yöksi Eenokin kotitaloon. He astuivat suoraa päätä kammariin, jossa Jeremias talonpojan tapaan istui puhtaissa saunassa muutetuissa alusvaatteissaan kylpiessä kostunutta tukkaansa harjaillen…
Jeremias säpsähti herrat nähtyänsä, "Ohoh!" — lausui hän. "Minä luulin Eenokin siellä kirkolla yötä olevan, enkä viitsinyt enää saunan perästä pukeutuakaan".
"Siitä sen näkee oikein aika moukan. Ei ole edes kenkiä jalassa", — murahti Eenokki äreästi.
"Ei se mitään, ei se mitään", lausui Vernerherra. "Sehän on täällä yleinen maantapa, eikä siinä ole mitään vioksittavaa".
"Oo ei tuota nyt tuolla tavalla kehtaisi näyttäytyä ihmisille. Etkö jo ala mennä pukeutumaan!" — virkkoi Eenokki käskevästä yhä tyytymättömän näköisenä.
"Kyllä… kyllähän minä."
Ja Jeremias kiiruhti vähän häpeissään pitovaatteita yllensä hankkimaan.
"Sellaisia pöllöjä ne ovat nuo talonpojat", — virkkoi Eenokki Jeremiaan mentyä. "Ei niistä tule kalua vaikka kuinka kouluttaisi".
"Minun mielestäni olet sinä tässä asiassa kokonaan väärässä", virkkoi Vernerherra, joka oli ylioppilas, vakavasti. "Ei ihmisen sivistys ja säädyllisyys riipu siitä, miten säntillisesti hän tietää ja taitaa vaatettaa itsensä. Se ei ole muuta kuin ulkonaista kuorta, jonka alla usein piilee mitä törkein säädyttömyys. Ja sitä paitsi on aivan mahdotonta meidän ruveta talonpoikaiselle kansalle opettamaan hienon muoti-yleisön keinokkaita toaletti-sääntöjä. Eikä voi sanoa, että kansa aina menettelee älyttömästi tässä kohden. Minun mielipiteeni päinvastoin on, että kylvyn jälkeen täysiin vaatteisiin pukeutuminen, varsinkin kesä aikana, ei terveysopin kannaltakaan ole hyväksyttävä".
Vernerherran vakavaa väitöstä ei Eenokki kyennyt kumoamaan. Jotakin yritti hän kuitenkin sanomaan, mutta jo tuli Jeremiaskin takaisin täysissä vaatteissa.