"Herrat ovat hyvät ja tarinoivat vähän aikaa, kunnes vaimoni hankkii voita leipää pöytään", puhui hän kohteliaasti, aikoen poistua.
"Kiitoksia, kiitoksia hyvä isäntä, vaan mihin teillä on kiire? Istukaa täällä meidän luonamme, niin saadaan keskustelu vaihtelevammaksi", — pyysi Vernerherra.
"Eihän tästä enää näin myöhään ole mihin menoa", — vastasi Jeremias ja istahti kammarin ovenpielessä olevalle tuolille.
Siinä sitte tarinoitiin useammasta asiasta jonkun aikaa ja keskustelu alkoi käydä vilkkaaksi.
"Miksikäs virkamieheksi Vernerherra aikoo itsensä lukea?" kysäsi puheen käänteeksi Jeremias.
"Lääkäriksi olen aikonut — jos onnistun pääsemään".
"Vai tohtoriksi aiotte".
"Mutta minä vaan en rupeaisi lääkäriksi, vaikka niitä maksettaisiin", — sanoi Eenokki puolestaan. "Se on niin erittäin vaikea ja vaivaloinen virka, vaikka tulot siinäkin virassa kuuluvat olevan hyvät".
"Jokaisen pitää pyrkiä siihen toimeen virkamiesurallakin, mihin tuntee itsellään olevan halua ja taipumusta", — vastasi Vernerherra.
"Tämä meidän mieshän papiksi aikoo, mikä hänestä sitte tullee", — virkkoi Jeremias.