"Niin papiksi minä aion ja papiksi minä rupean, siinä ei auta laupiaat silmätkään, sillä papin virka on kaikista viroista paras", — kehui Eenokki.
"Miten niin?" — kysyi Vernerherra.
"Siitä yksinkertaisesta syystä, että pappina ollessaan saa ihminen vähimmällä vaivalla suurimmat tulot".
"Eipä nuo apupappien palkat, sen verran kuin minä asioita tiedän, pitäisi olla niinkään kehuttavia", — arveli lääkärinkokelas.
"Tässä ei ole otettava lukuun ainoastaan apupapit, niinkutsutut maisterit, vaan on katsottava asiaa koko papiston kannalta selitteli Eenokki. Maisterina-olo on kovin vähäinen aika papin elämässä, eikä silloin vielä — tavallisesti poikamiehenä kun ollaan — suuria tuloja tarvita. Mutta onpa sillä maisterivirallakin etuisuuksia, joita turhaan hakee muilta virkamiesaloilta. Se aika on, niin sanoakseni, papin elämän kevät, sen varsinainen runollisuuden aika. Kuinka onkaan hauskaa ajatella itseänsä nuoreksi, vasta papiksi vihityksi maisteriksi. Sehän on oikea onnen lapsi! Hänet määrätään jonkun vanhan, halvatun tai upposokean rovastin apulaiseksi, jolla on komea pappila, herttainen harmaapäinen ruustinna ja — monta kaunista tytärtä. Ja ajatelkaat, mitä miettivät nämä punaposkiset neidot tuolla sydänmaan avarassa pappilan pytingissä nuoresta maisterista, joka heille kohta tulee, vaan jota he eivät vielä ole nähneet? Ja mitä sitte kun he hänet, näkevät? Niin tietäähän sen, mitä he… Ja kuinka lystiä on kesäisinä iltoina kuluttaa joutohetkensä herttaisten tyttöjen parissa pappilan puutarhassa tai välkkyvän järven pinnalla valkolaitaisessa lystivenheessä. Ja kukas sen arvaa, mikä siitä lopuksi tulee? Kunpahan sattuisinkin pääsemään apulaiseksi —"
"Täytyy myöntää, että puheessasi on paljon perää", — lausui Vernerherra hymyillen Eenokin runolliselle innostukselle. "Vaan mitäs ajattelet seuraavasta pappisviran asteesta, kappalaisesta?"
"Kappalaisen asema", vastasi Eenokki, — "on jo proosallisempi, vaan ei siitäkään hyviä puolia puutu. Tokkohan yksikään muu virkamies maailmassa niin vähällä työllä ansaitse senkään verran kuin kappalainen? Hän tosin kantaa kapottain saatavansa — ja tästä hänen vaikeimmasta työstään lienee hänen virkanimensäkin tullut —, vaan kapoista kertyy tynnyrejä Ja 'kellä on ruista sillä on rahaakin'. Eikä se suinkaan ole mikään synti, saati sitte laillinen rikos, jos ankaran koulutyön ja vaivaloisen apulaisviran jälestä muutamia vuosia lepäileekin vähemmällä työllä. Ja saattaahan sitä kappalaisena ollessaan terveydekseen toimia muitakin asioita, kun varsinaiselta virkatoimeltaan joutaa ja jaksaa. Viljelee enemmän maata, metsästää enemmän 'Kauniita ajatuksia!'" — virkkoi Vernerherra mietiskellen.
"Entäs sitte itse rovastiksi päästyä!" — jatkoi Eenokki innostuneena. "Voiko mukavampaa elämää ja parempaa tulolähdettä, kuin rovastina-olo, kukaan syntinen ihminen täällä murheen laaksossa ajatellakaan?… Olla suurin ja arvokkain herra koko pitäjäässä; kantaa tynnyrittäin ja lehmittäin saatavia ei ainoastaan eläväin 'lammasten' sielujen paimentamisesta, vaan vielä kuolleittenkin edestä; vetää tuloja manttaalien kokoisesta puustellista; asua kartanossa kuin linnassa, jonka pienimmätkin korjaukset seurakunta toimittaa, ja itse — kävellä tohvelit jalassa ja pitkävartinen vaakunapiippu hampaissa pitkin komeasti matoitettuja salien laattioita taikka istua päiväkaudet pehmeäksi vuoratussa keinutuolissa, johon pienimmätkin tarpeet paikalla passataan. Sillä eipä se rovasti oiva rovasti ole, joka itse virkansa toimittaa. Ja pakkoko on toimittaa? Maksaa muutamia satoja apulaiselle, antaa hänelle vapaan ylöspidon ja on itse huoletta. Tarvitsevathan nuo apulaisparatkin paikkoja. Ja jos vielä sattuu tyttäriä olemaan…"
"Oletpa todenperään vallan oikeassa, mitä papinviran etuihin tulee", — lausui Vernerherra. "Mutta oletko milloinkaan ajatellut niitä raskaita velvollisuuksia, jotka tätä virkaa seuraavat, tunnetko olevan itselläsi sisällistä taipumusta, halua noita velvollisuuksia täyttämään, ja ennen kaikkea, oletko itse täydellisesti vakuutettu kaikesta siitä, mitä pappisvelvollisuutesi sinun vaativat puhumaan ja toimimaan?"
"Niitä asioita ehtii kylliksensä ajatella sitte kun on papiksi päässyt, nyt on minulla tarpeeksi mietittävää siinä, miten papiksi pääsen", — vastasi Eenokki huolettomasti.