Nyt loppui vihdoinkin ruununvoudin kärsivällisyys.
"Lopettakaa jo! — Eihän tämä ole mikään riitapaikka". — lausui hän tuntein virkamahtinsa.
"Enhän minä, vaan tuohan tuo…" — lausui rovasti niinkuin rikoksen tehnyt koulupoika opettajalleen.
Mutta Jeremias Jormanainen hoipertui taaksepäin, kiristeli hampaitansa ja soperteli outoja sanoja…
"Viekää pois tuo retale!" — äänsi herra ruununvouti polkaisten jalkaansa.
* * * * *
Toimitus oli loppunut. Ruununvouti seurueineen lähti pois ja heti hänen jälestään meni rovastikin. Vähitellen alkoi muukin kansa talosta hälvetä ja kotiin mennessään puheli kukin kumppalinsa kanssa siitä oudosta kohtauksesta, mikä Jormanalassa juuri oli tapahtunut.
"Armotoin mies tuo meidän rovasti", — lausui eräs kulkijoista.
"Kummakos se, kun veli on tuollainen renttu", — vastasi toinen.
"Mutta entäs jos tuo renttu sittekin on oikeassa", — äänsi kolmas. "Minä puolestani luulen rovastin olevan väärässä".