ROUVA: Minä en taida…
PÖLCKMAN: No rukki ja rohtimet! Tämäpä vasta on kometiaa. Ihan silmäin edessä otetaan mieheltä kihlattu morsian ja nakataan toisen miehen syliin; mikä lieneekään tyhjätasku. Minä kysyn teiltä: oletteko te tahallanne kutsuneet minut tänne pilkattavaksenne? Olette houkutelleet minut tänne, ottamaan kylpypiletin neljäksi viikoksi, hyyräämään huoneen ja tekemään kaikenlaisia muita kustannuksia. Rukki ja rohtimet! Minä kysyn teiltä mitä tämä on?
KAJAVA: Ei ollut suinkaan aikomuksemme sinua pettää, mutta niinkun nyt itse näet, tuossa he seisovat. Minä en ole niin jumalaton, että voisin pakoittaa tyttöni sinulle vaimoksi, kun ei hän sitä itse tahdo. Laulelkoot he, nuo kaksi, minun puolestani yhdessä, ja sen minä sanon, että on tässä mailmassa vielä vähä muullakin arvoa, paitsi rikkaudella.
TRALLTUNGA (Tulee esiin): Siunatkoon! Mitä herskaappia tämä oikeastaan on? Viekoittelevat toisen ottamaan kylpypiletin neljäksi viikoksi, hyyräämään huoneen ja tekemään kaikenlaisia muita kustannuksia ja sitte menettelevät tuolla tavalla! Ettekö te tiedä, että herra Pölckman on kunniallinen mies? — Että sinä Aatami olisit huolinutkaan tuollaisesta heikaleesta, joka heti juoksee toisen miehen kaulaan. — Ettekö te tiedä, että herra Pölckman voisi vaikka kullalla punnita tuollaisen tyttö-kutjaleen, ja te kehtaatte menetellä tuolla tavalla! Kaikella lailla sitä lapsiaan kasvatetaan ja kaikille sitä annetaankin lapsia kasvatettavaksi.
ROUVA: Mikä marakatti sinä olet ja mitä sinun tulee meidän asioihin? Kyllä minä tiedän niin hyvin kuin sinäkin, kuinka lapsia kasvatetaan, ja tiedän, ettei Aura ole huonommin kasvatettu kuin moni muukaan. (Menee Kajavan luo.) Sanopas ukko, onko se oikein varma, että me olemme voittaneet sen kahdeksantuhannen markan riidan?
KAJAVA: Kyllä se totta on; mutta vähät minä nyt niistä huolinkaan. Käyköön meidän vanhain kuinka hyvänsä, pääasia on, että nuo kaksi nuorta tulevat onnellisiksi. Älä eukkoseni sinäkään häiritse heidän onneaan.
ROUVA (Menee Iiivarin ja Auran luo): Ei minullakaan ole mitään teidän liittoanne vastaan, siunatkoon sen Jumala, jolta tämä käänne epäilemättä tulee, siksi minä sen otan.
TRALLTUNGA: Mutta minä otan sen siksi, että te olette varta vasten tahtoneet pettää ja pilkata kunniallista miestä, kentiesi saadaksenne häneltä rahoja. Jaa — tällaista minä en ole milloinkaan nähnyt enkä kuullut; ja minä, joka olen lukenut Göthet, Schillerit, Shakespearet, Svedenborg'it ja monet muut suuret kirjailijat. Usko minua Aatami, herra Pölckman, tällaista ei ole milloinkaan tapahtunut.
IIVARI: Mutta mitä me tässä seisomme ja kuuntelemme tuon naisen ripityksiä; mennään tuonne siimekseen istumaan ja nauttimaan onneamme, (Kajava, Iivari ja Aura menevät.)
TRALLTUNGA: Ei Shakespearessa, ei Schillerissä, ei Götheborg'issa, — Göthessä piti sanomani — ei missään ole tällaista tapahtunut. — Vai naiseksi tuo herra tyhjätasku minua sanoo: tiedätkö, että minä olen sivistynyt ihminen. Kolme vuotta olin guvernanttina lanssihteeri Lagströmin perheessä ja tiedän kyllä, kuinka hienossa mailmassa eletään, ei siellä toisen morsianta ryöstetä.