PÖLCKMAN: Ai, ai, ai! perk. älä herran nimessä siihen käsivarteen, jota gihti nylkee kuin lahtari teurastaan. — Istutaan tuonne penkille juttelemaan. Sinä olet siis päättänyt, hyvä. — Hyvä näkyy olevan, että ihmisellä on säästössä vanhaa tavaraa, oli se sitte mistä laadusta hyvänsä, senpätähden olenkin koettanut säilytellä yhtä ja toista takavarikkoon. Mutta minä en voi kumminkaan riidassa erota vanhoista hyvistä ystävistäni. — Matti hoi, Kajava ja mosteri tulkaapa tänne, jos joudatte!
KUUDES KOHTAUS.
(Entiset. Kajava ja rouva tulevat epäluuloisina).
PÖLCKMAN: Tulkaa lähemmäksi vanhat ystävät; vahinko on palkittu ja velka kuitattu; tässä on morsiameni, joka ehkä paremmin sopiikin minulle, kuin teidän nuori tyttärenne. Mitäpäs minä niin nuorella teenkään, on minulla rahoja, jotka pysyvät aina nuorena. Sovitaan pois äskeinen suuttumuksemme ja ollaan ystävykset niinkuin ennenkin.
TRALLTUNGA: Niin, sovitaan pois; minäkin äsken vihapäissäni tulin vähä pahasti sanoneeksi Aatun puolesta, mutta toivon, että se unhoitetaan.
KAJAVA ja ROUVA: No tämäpä kummallista! Saammeko todellakin toivottaa onnea?
PÖLCKMAN: Työntäkää esiin vaan vahvasti; kyllä tässä on kihlattu pari.
(Kättelevät toisiaan ja jäävät juttelemaan).
SEITSEMÄS KOHTAUS.
(Iivari ja Aura tulevat vasemmalta, Leivo, Manninen, joukko nuorukaisia ja neitoja, joista muutamat ovat olleet tornissa, tulevat tornin puolelta).
LEIVO: (Iivarille): No terve mies! Täällähän se meidän hyönteisherra on ja neiti Kajavan kanssa; mitäs tämä on?