(TYTTÖ tuo vesipullot.)
KAJAVA: Laske siihen penkille. Onkos teillä täällä minkäänlaista kiikaria? Jos on niin tuopas tänne ylös! (tyttö lähtee; Kajava avaa pulloja.) Ottakaas nyt tästä vähän virkistystä hyvät ystävät! (Kaikki ottavat lasin, Pölckman hyvin pelollisena, pitää toisella kädellä kaiteesta kiinni) No terveiks! Mutta ensiksi pieni puhe, sanotaan tavallisesti. — Niin tuota, — — koska nyt tiedämme tarkoituksen, minkätähden oikeastaan olemme täällä Kuopiossa yhtyneet, niin minä esitän, että sinä Aatami juot nyt Auran kanssa sinä-maljan, sillä eihän käy laatuun, että sulho ja morsian toistaan teitittelevät, neitittelevät ja herrattelevat, siis skool! ja sitte pieni muisku (juovat); sitä latua se ennen tapasi avioliiton alku käydä. No Aura, mene suutelemaan sulhoasi!
AURA: En minä uskalla näin vaarallisessa paikassa; entä jos torni kaatuu juuri silloin kun suutelemme, niin voin pian loukata herra Pölckm, — hm — piti sanomani hampaat; — (syrjään) joita ei enää taida ollakaan.
PÖLCKMAN: Aivan oikein; ei huolita ruveta muiskailemaan näin vaarallisessa paikassa. Onhan meillä aikaa sitte kun päästään oikein vakavalle mannermaalle ja tukeville perustuksille.
AURA: Onhan meillä aikaa, vaikkapa säästäisimme siksi kun makaamme maan alla, — (itsekseen) — parasta taitaa ollakin, että siksi säästämme, (toisille), Mutta minä olen jo kylläkseni silmäillyt näkö-alaa, menen tuonne alas kuusikkoon vähä kävelemään. (Lähtee).
ROUVA (katsoo kiikarilla) Onko tuo kirkko, tuo harmaa-kattoinen iso rakennus tuolla torin partaalla?
PÖLCKMAN: Ei, se on Kuopiolaisten uusi raastupa, eli mikä hollitupa hän lienee. Minä luulen, että moni Kuopiolaisista saa hikoilla ennenkun se rakennus on maksettuna. Hullutusta, suurta hullutusta, ruveta rakentamaan noin kallista hotellia, köyhät kaupunkilaiset. — Minä luulen — näin meidän kesken puhuen —, ettei koko kaupungissa ole monta, jolla olisi edes niin paljo varallisuutta, kun mulla; hih, hih, hih, vaik'eihän tuota mullakaan suuresti ole, eipä sillä.
ROUVA: Mikäs tuo iso, monimutkainen puurakennus on tuolla ulompana kaupungin syrjällä, tuolla lehdikossa?
KAJAVA: Se on teaatteri eli näytelmähuone ja tuo rakennus sen takana, jonka piipusta savu pötkähtelee niin kuin mun sikaristani, se on kylpyhuone. Siellähän sinäkin Aatami käyt kylpyjä ottamassa?
PÖLCKMAN: Siellä, siellä, ja voi taivaan talikynttilät missä muokassa ne siellä miestä pitävät. Kuumaa kylpyä, niin että ruumis tulee kuin keitetty krapu, kylmää kylpyä niin että hieno jääkuori vetäytyy sydämen ympärille, vettä niskaan niin että aivot tärisee ja sitte ne ämmät, kuinka ne muokkaavat, repivät ja hakkaavat, yksin jalkapohjiinkin antavat he aika moksahduksia.