ROUVA: Jesta! Kupataanko täällä Kuopiossa jalkapohjiinkin, vai mitä moksahduksia?

KAJAVA: Ei, ei eukkoseni kupata, vaan muuten ne kylpymuijat käsillään jalkapohjia läimyyttelevät.

PÖLCKMAN: Mutta kyllä se hyvää tekee ihmiselle; terveluontoinen minä muutenkin olen, mutta nyt tunnen itseni vielä viittä virkeämmäksi ja reippaammaksi (koettaa päästää kaiteista irti, mutta ei uskalla). Luulenpa että Aurasta ja minusta tulee kerrassaan uljas ja reipas pari.

ROUVA: Syntyypä kyllä, sillä eipä ole Aurakaan mikään lakeisen tukko.

PÖLCKMAN: Mutta yhden asian minä tahtoisin teille esitellä. Me kun olemme melkein saman ikäisiä ja vanhastaan tuttavia, niin olen minä sanonut teitä kumpastakin sinuksi, mutta nyt kun asiamme muuttuvat niin, että minä tulen niinkuin vävypojaksi ja te minulle niinkuin apeksi ja anopiksi, niin eikö käy laatuun, että minä kutsun teitä niinkuin farbroriksi ja mosteriksi, taikka muuta sellaista.

ROUVA: Kyllä minunkin mielestäni asia niin olisi menevä, ei sen puolesta, että me sinulta tuota kunnioitusta vaatisimme, mutta minä pelkään että Aura siitä loukkaantuu, kun hän nyt sanoo sinua sinuksi ja sinä taas meitä, onhan se vähän ristiriitaista.

KAJAVA: Minusta saman tekevä, sano minua vaikka pispaksi tahi paaviksi; vanhat tuttavathan me olemme ja melkein yhden ikäisetkin. \

PÖLCKMAN: Mutta Aura näyttää minusta vähä surulliselta, taikka kuinka ma sanoisin — kylmältä, jos oikein ymmärrän.

ROUVA: Eikö mitä, hän vaan vähä ujostelee; kyllä hänestä hyvä tulee, kun hän vähä tutustuu ja kun hän näkee sinun tavarasi ja kun hän oikein tulee huomaamaan, kuinka suuren avun hän tällä meille tekee.

KAJAVA: Jaa, minä en mene arenteeraamaan, — sanotaan muutamassa näytelmässä — onko hän kylmä tahi kuuma. Kukapas tyttöjen mielet nyt nykyaikana tietää; he kun lukevat Noria ja nuoria, Ibseniä ja rouva Canthia, ja nuo uuden-aikaiset aatteet ja puuhat kääntävät heidän päänsä milloin sinne, milloin tänne; milloin tahdotaan housuja, milloin taas niitä halveksitaan. — — Mutta asiaan palatakseni: Minun täytyy tunnustaa, etten ole ollut oikein hyvällä omallatunnolla siitä, saakka, kun tätä kauppaa ruvettiin hieromaan. Tuntuu niin peijakkaasti vastenmieliseltä pakottaa…