Maahan siunattuun ei tullut Veri, koottu katkeroista Kansan hikipisaroista. — Näin on kansa kertoellut.
Morsiusvuori.
[Kansan mukaan. Morsiusvuori on jyrkkä kallio meren salmen rannalla noin 1/4 virstaa Naantalin kaupungista Turkuun päin. Kauneuslähde, jonka vedellä luultiin olevan ihmeitä tekevä voima, on Naantalin kaupungin lähellä. K:so "Kiinteitä muin. jäännöksiä Maskun kihlakunnassa."]
Luostari-kirkon torniss' korkeassa Kellot ne kumeasti kajahtaa, Purressa uudessa ja uhkeassa Morsiusseura kirkkoon kiiruhtaa.
Suottapa purjehet on pullollansa, Suottapa suovat kellot kaikuaan: Vihkimä-alttarille konsanansa Ei tämä morsiusseura saavukaan.
Tuuli se vielä suruisasti kuiskaa, Vieläpä lainehitten laulelo Kertoa meille murehella muistaa, Kuink' oli kolkko kahden kohtalo.
Walpuri oli impi ihanainen, Mutt' oli köyhä, halpa arvoltaan; Kellänä katse ei niin lumoovainen, Ykskähän ei niin kaunis kasvoiltaan.
Kuink' ol' luonto neidon halvan suonut Kauneuden niin suuren saavuttaa? Kauneuslähteen lumo on sen luonut, — Niinpä se tietää kansa ilmoittaa.
Tuuhean lehdon liepeell' lumovainen Kauneuslähteen silmä pulppuaa, Kenpä sen vettä taiten käyttää vainen, Siitä hän ihme ihanuuden saa.
Siitä on ennen nunnat pyhät juoneet, Siin' ovat kostutelleet kasvojaan, Sillä he ihmeellisen lumon luoneet Lähtehen veelle ovat, voimakkaan.