Antero sitte sotatanterille Matkasi kohta kauvas kotoaan: Kaiho ja kaipuu jäi nyt Walpurille, Itkien vuotti vuodet sulhoaan.
Vierivi vuodet, pitkät vaiheinensa, Antero kaukomailta tullut ei, Walpuri kuolleen luuli sulhasensa, Luuli jo että Tuoni hänet vei.
Niin tuli loistoinensa Turun saksa Kihloja Walpurille tarjoillen, Walpuri valojaan ei muistaa jaksa, — Vastahan otti kihlat tullehen.
Häitä jo valmistellaan loistavia; Walpuri kuulu kauneudeltaan, Sulholla tavaroita kallihia, Onni ja loisto heitä vartoo vaan.
Häihinpä, vieras joukkoon ratsastaapi Ritari uljas, umpi-kypärin, Morsianta hän tarkoin katsahtaapi, Synkkänä kulkee raskain askelin.
Morsiusseura merellen jo ehti, Kulkien kirkkoon kuuluun vihillen; Ritari myöskin ratsain poies lähti, Rientäen Rantavuoren huipullen.
Täällä hän riisui sotavarustukset, Taivasta koht' on kädet nostetut: "Muistatko, suuri Luoja lupaukset? Muistanet valat tässä vannotut!" —
Temppelin torniss' uppo uljahassa Kellot ne kumeasti kajahtaa, Purressa uudessa ja uhkeassa Morsiusseura kirkkoon kiiruhtaa.
Mutta, nyt pilvet taivaan mustentaapi, Raivona alkaa aallot kuohumaan, Morsiusseura pelvoin kiiruhtaapi Suojahan Rantavuoren purrellaan.
Ukkonen paukahtaa ja taivas aukee, Kirkkaus huikaavainen leimahtaa, Kallion kyljest' irti paasi laukee, Morsiusparin paikall' upottaa.