Tie on pitkä, sill' on salakarejakin, Tyyntä, tuulta saatte, joskus sadettakin; Hämäräkin teidät usein yllättääpi, Epäilyksen vesihiisi peljättääpi.
Voima vankka tarvitahan soutajissa, Ahkeruus ja into purres' istujissa, Perämiehen ansioksi arvatahan Kunnolla kun matkan päähän saavutahan.
Mutta vankkaa varustettu matkallanne Evästä ja virvokett' on vakkahanne: Se on Suomen kansan voimaa, ystävyyttä, Siitä nauttikaatte voimaa, kestävyyttä.
Minne matkan suunta, siit' ei myöskään huolta, Vastahanne johtotähti tuikkaa tuolta: Siihen satamaan se teidät johdattaapi, Josta Suomen kansa valistuksen saapi.
Teitä Suomen kansa seuraa silmillänsä, Matkakustannukset maksaa hiellänsä; Muistakaa te työllä uutteralla aina Maksaa kansallenne tämä kallis laina!
Onnella jos vihdoin saatte satamahan. Mahtavasti matkavaivat palkitahan: Kunnioitus teille kansaltanne kaikuu. Jos vaan teistä kerran kelpomiehet paisuu.
III.
Vahvisti vankin patsahin Muinainen Hellaan kansa Kaunisti templit, huoneetkin, Joiss' iki-oppejansa Jakoivat kuulut viisahat, Nuo aatteen miehet mahtavat.
Patsasta neljä kohottaa Nyt myöskin Suomen kansa, Tueksi vahvaks' asettaa Ne pyhään linnahansa. Mi vahvan varjeluksen suo Ja kansallisen valon luo.
Ne patsahat, ne kohoaa Hetkellä tällä juuri, Niist' yhden nosti Turunmaa, Kaks' Karjalamme suuri, Ja yhden Satakunta loi Lahjansa runsaat sille soi. —