[Edellämainittuna päivänä avattiin neljä vapaaehtoisilla varoilla kannatettavaa Suomenkielistä alkeis-opistoa: Wiipurissa, Lappeenrannassa, Turussa ja Porissa.]
Tokk' ootte miehet huomannut, Te, päässä valtapöydän, Ett' innostus on vallannut Tään kansan, köyhän, nöyrän! Se esteet tieltään raivajaa, Ken voi sen voimaa vastustaa?
Ja ken nyt enää epäilee Suomemme vastaisuutta; Jo kirkas toivo valaisee Sen tietä, aikaa uutta. Kun vankan valon tielle näin Astuvi nuoret rivittäin.
Vaan, turhaan valvoo vartijat Ja turhaan rakennetaan, Jos turva kaikkivaltias Vaan poies unhotetaan; Siis: Herra meitä auttakoon. Niin, Herra työmme siunatkoon!
Johan Wilhelm Snellman'in 76:na syntymäpäivänä 12.5.1881.
Hanget haihtuu, kinos katoo, sulaa jänkät järven jäät. Lehti puhkee, nurmikosta nousee kukat kultapäät. Luonnon lauluparvet saapuu, kohta rastas rallattaa, Kaikki tointuu, kaikki elpyy, armas, kaunis taas on maa.
Pimentolan pitkät yöt jo kirkkahiksi valkenee, Pilvet paksut taivahalta lämmin leyhkä ajelee: Selkeänä, lämpimänä, armas päiväntähti saa. Valaa maalle valoansa, talven vallan karkoittaa. —
Hanget, jäät jo sulanut on hengen tanterilta myös, Valistuksen vainiolla koko Suomi ryskää työs: Kansallisen sivistyksen valo valtaa voimallaan Mielet ennen eksynehet, ennen pimitetyn maan. —
Mutta, — ken on herättänyt kansan ennen uinuvan? Ken on pilvet hajottanut, jotka äsken mustahan Varjoon peitti Suomen kielen, kansan hengen kahlehti, — Kenpä epäilyksen hanget sydämmistä sulatti? —
Mies sen teki, — suuri miesi, jonka kunniaksi nyt Kiitollisna Suomen kansa juhlimaan on yhtynyt; Jonka harmaantuneet hapset suomalainen innossaan, Rientää riemutuntehin nyt kunnialla kruunaamaan.