Sitävarten varmaan Tuli rinnassani Liehuu lakkaamatta, Että sydämein se Saisi puhtahaksi, Niinkuin kulta kallis Tuless' puhdistuupi. — Vaan, jos sydämeni Lienee kokonansa Kuonaa, eikä kultaa, Silloin tuima tuli Poroksi sen polttaa, Kuluttaa ja kalvaa, Niinkuin aina saapi Kukistuksen kurja, Hävityksen halpa.
Laulakaa!
Katsokaa, katsokaa! Kuinka kirkas lahden laine, Hopealta hohtavainen Rannan hiekkaa läikyttää, Laulun siinä synnyttää: Laine laulaa armahasta Suomenmaasta ihanasta.
Kuunnelkaa, kuunnelkaa! Kuinka kosket mahtavasti, Virrat vierein vilppahasti Halki sulon Suomen maan, Kuohullaan ja pauhullaan Laulelevat armahasta Suomenmaasta ihanasta.
Kuunnelkaa, kuunuelkaa! Kuinka kuuset kunnahalla, Vankat hongat kankahalla, Haavat, koivut kohisee Tuulen tullen suhisee. Puutkin laulaa armahasta Suomenmaasta ihanasta.
Kuunnelkaa, kuunnelkaa! Kuinka linnut iloissansa Aina laskee laulujansa, Kun he jätit kaukomaan, Tulit tänne Pohjolaan Laulamahan armahasta Suomenmaasta ihanasta.
Laulakaa, laulakaa! Ihmislapset, iloitkaamme, Luonnon kanssa nauttikaamme Kauneutta Pohjolan, Isänmaamme ihanan! Laulakaamme armahasta, Synnyinmaasta ihanasta!
Epätoivoisen jäähyväis-laulu.
On kylmät Pohjanmailla yöt Ja usein paksut lumivyöt Tääll' luonnon kapaloipi, Vaan kylmempi kuin lumi, jää, On sydämeltä neito tää, Jolle nyt lauluin soipi.
Tää kylmyys minut karkoittaa Ja jättämähän pakoittaa Nyt rakkaat syntyseudut. Ma raivoin riennän sinne nyt, Miss' kaikki lempi on kylmennyt, Ja pauhaa sodan meurut.