Nahkuri se kankeata Nahkaa jäykkää, puutavata Voitaa rasvalla; Koneseppä jäykennehet Konehensa jäsenehet Öljynestein vaan Saapi taipumaan.
Maa kun vankka kankeaksi Kuivettuupi kamaraksi Pouta-ilmalla, Vasta vettä saatuansa, Ahnehesti juotuansa Pinta jäykän maan Alkaa taipumaan.
Viisaat meitä muistuttavat Ottamahan luonnon tavat Elon ohjeiksi; Siis on mulla syytä kyllä Niskaluuta liestytellä Voitein väkevin, Voima-nestehin.
Neuvotahan kyllä, että Pitäis juoda pelkkää vettä, Mutta, — uskokaa: Vesi täss' ei mitään auta, Kuivaks' käypi niinkuin lauta Ruumis, sielu, vaan Vettä saatuaan.
Kun ma ryypyt otan oivat Ihmeitä ne tehdä voivat Jäykäss' rungossa: Pää se keikkuu notkeasti, Nöyryys käypi polviin asti, Kumarrukset saa Silloin vaikka maa.
Kukin täällä hyväksensä Käyttää keinot keksimänsä Hyvin voidakseen; Ken siis pitäis' kummanansa, Jos mä täällä toisinansa Voidan kautta suun Jäykän niskaluun.
Maanviljelystä.
Ennen aina aattelin ja luulin, Ettei mull' oo mitään viljelystä, Ettei ole niitun niemekettä, Pienintänä pellon penkerettä, Eikä kylväjöitä, kyntäjöitä Eikä miestä työtätekeväistä. Vaan nyt olen kyllä kummakseni Totisesti tullut tuntemahan, Ett' on mulla oikein "mallitalo", Jossa aina varsin vireästi Miehet mahtavasti mullistavat, Varsin ravakasti raatavatkin, Väsymättömänä vääntävätkin: Kyntömies se aina ahkerasti Otsahani uurtaa uriansa, Poskiani pitkin piirujansa Kavertelee kanssa karhillansa; Niittomies se häärii häiläkästi Tukka-niitussani niittelevi, Pääni pintaa paha paljastaapi Leikkaajapa aivan ankarasti Innossansa iskee sirpillänsä Aina asti syvään sydämehen; Kydön-polttomies ja kaski-ukko Poron, pölynsä ja savun sankan Varsin syytävät mun silmihini, Niinpä näkö-neuvot himmentävät; Puramies se houkko hommissansa Luulee luitan' ehkä kallioksi. Koska niitä aina kaluaapi, Hampahani varsin hajottaapi; Mutta kaikist' on se kummempata, Että rautatienkin rakentavat, Pitkin runkoani rustoavat: Usein junat juosta jyristävät Pitkin selkäpiitä pinnistävät, Taikka säärivartta säilöstävät. — Mitä miekkoset he toivonevat, Mitä halunnevat hyötyvänsä Tästä työstänsä ja toimestansa? Muuta tuskin saavat tuloksensa Kuni kunnottoman, kuivunehen, Laihan makupalan matosille.
Ikävissä.
Linnut puissa laulelee, Hausk' on aika heillä, Toinen toista vastailee Sulo-säveleillä; Heillä hetket riemuiset, Mulla pitkät, suruiset.