Olin ennen minäkin Lintu laulu-puussa, Ystäviä ympärin Riemulaulut suussa, Nyt mä ypö-yksin vaan, Kurja, kukkuella saan.
Nyt on lauleloni vaan Yksi-äänellistä, Koitan, jos ma huvin saan Soiton sävelistä: Nekin suruisesti soi, Ikävää ei poistaa voi.
Yhdy vieno tuulonen, Yhdy laulamahan! Ettei mieli murheinen Varsin vaivu maahan; Lauleluista kumppanein, Kanna kaiku kuullaksein!
Murhe ja lempi.
Haamussa lemmen laskee Hengetär usein ihmislasten luo, Riemua armahinta Nautita ensin heidän hetken suo, Mutta se sitte muuttuu: Muuttuvi mureheksi lempi tuo, Kauheat, tuimat tuskat Rintahan äsken riemuiseen se luo, Karvahat kaihon kalkit Sortuva sydän raukka silloin tyhjiin juo. —
Muodossa murheen joskus Lemmetär ihmis-rintaan luikahtaa. Polttoa, tuskaa ensin, Outoja tuntehia vaikuttaa Mutta se polo poltto Liekiksi lemmen sitte leimahtaa. Riemua armahinta Nautita silloin sydän kyllin saa; — Näinpä se Hengetär voipi Murheeksi lemmen, lemmeksi murheen vaihettaa.
Tytön laulu kesällä.
[M. Canth'n näytelmässä: "Roinilan talossa".]
Metsän puita tuuli tuudittaa, Joka lehti liikkuu, Oksat keinuu, kiikkuu, Karjankellot kilvan kalkattaa Ja linnut livertävät la la la la lallaa! Niinpä neidon mieli nuorell' iällä Lentää kuni lehti ilman tiellä, Näin iloiten Vain ma laulelen, La la la la… Karjankellot kilvan kalkattaa Ja linnut livertävät la la la la lallaa!
Sunnuntaina taasen kiikuttaa Poiat iloissansa Kukin neitoansa, Korkealle keinu heilahtaa Ja tytöt laulelevat la la la la lallaa! Niinpä neidon mieli nuorell' iällä Heiluu kuni keinu ilman tiellä, Näin iloiten Vain ma laulelen La la la la… Korkealle keinu heilahtaa Ja tytöt laulelevat la la la la lallaa!