Kehtolaulu.
[Näytelmässä: "Koinilan talossa".]
Pium, paum! kehto heilahtaa, Kun lapsi viattomana nukahtaa, Pium, paum, äiti laulahtaa Ja sydänkäpyänsä tuudittaa.
Pium, paum! sävel kajahtaa Ja nuoret karkelohon kiiruhtaa, Pium, paum, viulu vingahtaa Ja joukko tanssissa jo tanhuaa.
Pium, paum! nauti elämää Sa silloin kun se sulle hymyää! Pium, paum: onni häilyää, Se luopi valoa ja pimeää. —
Pium, paum! kerran kajahtaa Tuo kylmä kellon ääni ilmoittaa, Pois, pois henki vaeltaa Ja ruumis mullan alla majan saa.
Kanteleelle.
Nyt kaiu kanteleeni Ja mielein rauhoita! Ja sulo säveleilläs kauvas Kaihoni karkoita!
Kun säveleesi soipi Se rinnan rauhoittaa, Ja mielen murheisen se voipi Lumollaan virvoittaa.
Niin kaiu kannel armas! Jo rinta rauhan saa, Jo tunnen kuinka kaiho karvas Sointuihin katoaa.