Vanha Matti visapiipun täyttää, Kotinurkan-takaista hän käyttää, Sitte kädet polvill' istahtaapi, Savut paksut ilmaan puhaltaapi.
Nuori Matti tullutupakkata Tupruttaapi, paljo kalliimpata, Ahkerasti sitte liikkuu parta. Kun hän lukee Uutta Suometarta.
Vanha Matti tekee puusta auran, Kyntää pellon, kylvää ohran, kauran, Joskus viepi siihen havulantaa, Tyytyy, vaikka vähäkin se antaa.
Nuori Matti rauta-auran ostaa, Sillä niityt, nurmet ylös nostaa; Heinäks' kylvää vanhat peltonsakin, Aivan ällistyttää vanhan Matin.
Vanha Matti vielä lapsiansa Kouluttaapi työssä pellollansa; A:n kun tuntee, tuoll' on toimeen tultu, Lukemattakin on leiväss' oltu.
Nuori Matti kanssa naapureinsa Kansakoulun laitti lapsillensa, Kirjat, kartat heille vielä ostaa, Jotka kulut suuremmiksi nostaa. —
Vanha Matti kokouksiss' aina Vastalauseet laskee voimakkaina, Uudet verot näin hän tahtoo estää, Pelkää, ettei niitä voi hän kestää.
Jumalinen myös on vanha Matti, Käypi kirkoss' aivan ahkerasti, Vaan kun lehmä, hepo taudin saapi, Poppamiestä silloin kuulustaapi.
Nuori Matti ei niin hurskahalta Näytä, eikä varsin vakavalta; Mutt' ei myös hän usko vanhaan tapaan Haltioita eikä noitiakaan.
Vanha Matti selkä köyryllänsä Kumartaa, kun virkamiehiltänsä Ruti-ruotsalaiset kirjat saapi, Jotka komisarjus suomentaapi.