Oitis jatkoi hän pilkallisesti Elsalle, joka ei liikahtanutkaan paikaltaan:
"Seuratkaa häntä vastustelematta! Hetkisen kuluttua olette kenties viisaampi, kun olette saaneet miettiä rauhassa, miten on paras vastata."
Elsa seurasi rakuunaa, luullen pääsevänsä vanhempainsa luo. Lähteissään lausui hän Ivanoffille, ett'ei tämä sitä kuullut:
"Odotas, vielä mertaan menet!"
Jäätyään tupaan itsekseen, otti Ivanoff esiin tasku-Mattinsa, joi siitä pari kulausta ja mutisi pyyhkien suutaan:
"Vahinko vaan, ettei sitä ollut enempää! Mutta minun täytyy saada se täyteen, vaikkapa talonpoikais-viinallakin."
Hän meni ikkunaan ja loi silmänsä ulos.
Vähän matkan päästä näkyi Mönninvaaran kylä, taampana synkkä metsä, jota kesti niin kauas kuin silmä kantoi.
Polttava helle alkoi jo rasittaa.
Tuon tuostakin tuli viileä tuulen henkäys särkyneestä ikkunasta sisään ja heilutti Ivanoffin tuuheata partaa.