"Oh, puhuitpa liian rohkeasti", sanoi luutnantti malttamatonna. "Senpätähden pidänkin sinua kapinallisena talonpoikana ja rankaisen sinua sen mukaan. Sitokaa, pojat, hänet tuohon koivuun! Saas nähdä, tokko hän sitten punnitsee sanojaan paremmin kuin nyt!"
Pari kolme rakuunaa tarttui jo häneen.
* * * * *
Päästyään metsän reunaan, pysähtyi Antti odottamaan Simoa, joka ryömi ruispeltoa.
Oven tärinä kuului vielä, mutta taukosi pian, josta hän arvasi venäläisten päässeen sisään.
"Kiiruhda, jos tahdot eheänä perille päästä. Venäläiset voivat huomata meidän paenneen, ampua tahi ajaa meitä takaa."
Pian olivat he jo korvessa.
"Nyt tulee meidän kiertää maantielle ja sitten rientomarssia
Kaltimoon!" jatkoi Antti ladaten pyssynsä.
"Mutta saisihan omasta kylästä edes kymmenen asekuntoista", virkkoi
Simo.
"Sitä en usko, he ovat poissa! Paras on mennä kerrassaan Tiaisen luo."