Hurjasti huutain syöksivät rakuunat Simon päälle. Anttia ei nähnyt kukaan. Hurja taistelu syntyi. Simo puolusti itseään niin kauan kuin mahdollista, hän joutui lopuksi vangiksi. Samassa laukesi Antin pyssy ja kolmas venäläinen suistui.
Turhaan etsivät rakuunat toista vihollistaan. Hän oli kadonnut metsään.
Simo laahattiin ratsujen luo ja hän sai istua satulaan kahden ratsastajan väliin, vuotaen verta parista pikkuhaavasta.
Rakuunat palasivat pihaan samalla kuin heidän kumppalinsa seisoivat
Mikon ympärillä.
Ivanoff julmistui, kuultuaan kolmen kaatuneen, ja päätti piiskauttaa
Simoa paikalla.
"Suokaa mulle edes ryyppynen alle", virkkoi tämä koivun juurella, "niin saatte vaivasta kaksi tynnyriä!"
"Mistä? Päästäkää mies irti! Jos tahdot säilyttää nahkasi täksi hetkeksi, tuo ne meille", lausui Ivanoff.
Simo viittasi latoon.
"Heinissä liki ovea."
Oitis syöksi sinne pari kolme rakuunaa ja pyöritti ulos tynnyrit.