Tämä löytö sai venäläiset unhoittamaan koko rangaistuksen toistaiseksi.
"Viekää vangit aittaan!" käski Ivanoff.
Sitten kokoontuivat rakuunat tupaan ja alkoivat juoda ja mässätä.
IV.
Pielisjoessa on monta kovaa koskea, joista laskettaissa tarvitsee suurta taitoa ja rohkeutta. Pohjoisin on Häihän koski. Siitä alaspäin leviää joki milt'ei järventapaiseksi ja sitä kutsutaankin siinä kohden Hiirenvedeksi.
Tämä kapenee vähitellen, ensin tehtyään jyrkän mutkan. Vesijoukko tunkeutuu kovalla pauhulla Kaltimon koskeen, syöksee nuolen nopeudella kiviä ja kallioita vastaan, kuohuu, vaahtoelee niiden vietteillä ja väistyy vihdoinkin syrjään, voimatta tehdä mitään noille järkähtämättömille vastustajilleen.
Itäpuolella koskea on korkea vaara, länsipuolelta pistää jokeen pitkä niemi, jonka nenästä lautattiin virran yli.
Oli Heinäkuun 30 p. 1808. Puolipäivän aurinko paistoi kuumasti. Ruis oli kumarruksissaan jykeiden tähkäin painosta.
Niemellä, lautturin mökin ympärillä, majaili silloin parisataa aseellista talonpoikaa.
Useimmilla oli n.k. "ruunun kivärit", mutta täytyipä monen tyytyä omaansa, jossa oli musta puupajunetti. Hatuissaan kantoivat talonpojat viheriää puunoksaa ja selässään tuohikonttia, jonka valkoiset hihnat menivät ristiin rinnan yli. Muutamilla oli vyössä sirppi, toisilla vanha ruostunut sapeli, esi-isäin verinen perintö.