"Ah Tiainen, missä on hän, tuo isävainajani uskollinen ystävä?
Saisinkohan tavata häntä? Onko hän vielä Mönninvaaralla?"
"Ei", vastasi Simo pannen pyssynsä seinälle. "Hän läksi täältä joukkoineen jo eilen."
"Väisty syrjään, Simo", lausui Elsa lähestyen häntä. "Sairas tarvitsee lepoa, Juo tästä, Pekka, se vahvistaa sinua ja kirkastaa sielusi."
Näin sanoen ojensi hän Pekalle juomakupin.
Tämä nosti sen huulilleen ja tyhjensi sen kerrassaan.
Hymyillen loi hän silmänsä Elsaan, joka istuutui hänen päänalaisiinsa, ja vaipui virkistävään uneen.
VII.
Kaunis näkyala leviää eteemme Pielisjoen suussa. Sen keskustana on tuo suuri joki monine, rehevällä kasvullisuudella peitettyine saarineen, joista muutamat ovat niin lähellä rantaa, että ainoastaan pieni puronen eroittaa ne siitä. Itäpuolella jokea kohoaa korkea, osaksi metsäinen, osaksi viljelty Niinivaara, joka vähitellen alenee Pyhäselkään päin.
Jo aikaisin alettiin pitää Joensuuta sangen edullisena kaikille sota-hankkeille, jonka tähden se olikin Karjalaan sijoitetun sotaväen asemapaikkana 1743 vuoden rauhasta asti.
Niin suomalaiset kuin venäläisetkin tahtoivat pitää hallussaan tätä tärkeää paikkaa.