"Mitä sotaväkeä?" tiuskasi Mikko; "nyt kai silmäsi kangastaa? Olisihan kuulunut edes jonkinmoista huhua venäläisten tulosta Ilomantsiin, josta tulee matkustavaisia joka päivä."
Samassa kuului torven toitotus.
"Enkö puhunut totta?" kysyi Maija hädissään, tarttuen Mikon käteen.
"Suus kiini!" ärjäsi tämä.
"Nyt ei ole aikaa loruella… lähdetääs, pojat, katsomaan mitä on tekeillä. Pelko nyt kaikkein vähimmin auttaa!"
"Herra Jumala, kuinka meidän nyt käy?" huokasi Anna, Mikon vaimo.
"Ole rauhassa!" lausui Mikko ovelta, viitaten Anttia, veljeään, ja
Simo-nimistä renkiä tulemaan mukaan ulos.
Samassa kuin he pääsivät porstuaan, syöksi pihaan venäläisjoukko, noin 20 rakuunaa.
"Ryssät!" huudahti Mikko peräytyen pari askelta; "pyssyni — missä?"
Hän tahtoi palata tupaan, mutta Antti esti sen sanoen: