"Tehkää kuin tahdotte, herra luutnantti! Minun velvollisuuteni on seurata teitä."
"Olet kelpo poika", virkkoi luutnantti. "Hullupa olisinkin, ell'en ottaisi vaariin näin sopivaa tilaisuutta. Eteenpäin vaan! Ensimmäisen, jonka kohtaamme, otamme auttamatta kiini."
Samassa löysivät he polun, joka vei yhä syvemmälle metsään.
"St… minä kuulen askelia!" kuiskasi äkkiä Ivanoff, vetäytyen pensaan taa. "Ole varuillasi! Hänet sieppaamme!"
Ivanoff vartoi pistooli, Feodor miekka kädessä. Kulkija tuli heidän eteensä. Feodor karkasi nuolen nopeudella hänen päälleen ja Ivanoffkin tarttui häneen. Vilkuttaen pistoolia hänen silmäinsä edessä, iski luutnantti tuluksia.
"Ha, ha, ha nainen!… Kuka olet ja mistä tulet."
"Elkää tehkö minulle mitään pahaa…"
"Pääset vapaaksi, jos vastaat rehellisesti kysymyksiimme. Kuka olet?"
"Mökkiläisen vaimo, kotini on metsässä, vähän matkaa tästä. Mieheni pakeni päivällä suomalaisten keralla ja minä ynnä pari muuta naista olemme saaneet olla mökissä oman onnemme nojassa koko iltapuolen. Läksin nyt etsimään häntä."
"Vai niin. Ketkä ovat kumppalisi?"