"Siis ensi yönä!"
Pekka koetteli syödä, mutta kaali oli liian kehnoa ja leipäkyrsä homehtunut; hän sysäsi kummankin luotaan.
"Olisitko ollut Taipaleella, söisit kyllä tätä!" virkkoi Aatu murtaen kyrsän; "meillä ei ollut muonavaroja, jokainen sai hankkia suurimman osan. Kalaretkellä minäkin jouduin ryssäin käsiin."
"Alussa sai täällä jotenkin kelvollista ruokaa; nyt he pitävät meitä koirinaan", mutisi Pekka.
Yhdeksän paikoilla tuli vanginvartija, tuoden ruokaa.
Katsottuaan varovasti ympärilleen, pani hän ruuan ikkunalle, otti entiset astiat ja aikoi poistua. Mutta yhtaikaa karkasivat Aatu ja Pekka hänen kimppuunsa. Hän ei ehtinyt liikahtaakaan, kuin hän jo kaatui tunnotonna lattialle. Aatu oli lyönyt häntä lavitsasta irroittamallaan laudan kappaleella päähän.
Nyt otti Aatu venäläisen vaatteet ja aseet.
"Nyt, Pekka, nopeasti ulos! Pistä takki päällesi; kas tässä pistooli!
Mies voi pian tointua pyörryksistä."
He kiiruhtivat ulos,
Toisen vahtisotamiehen kulkeissa mökin ympäri, seisoi toinen oven edessä.