Kuvernööri mietti nyt, kuinka hän voisi karkoittaa Tiaisen Enosta, johon tämän huhuttiin sijoittuneen. Estäen valppaudellaan kaikkia Gerngrossin liikkeitä pitkitti hän sissisotaansa.
"Mahdotonta!" mutisi Fürstenberg; "min'en voi uskoa hänen siepanneen niitä 20 kuormaa, jotka lähetin Iisalmelle. Minun täytyy saada käsiini se pää-yllyttäjä, millä hinnalla hyvänsä…"
Samassa tulivat sisään lääninsihteri Cedervald ja katteini Ivanoff.
"Mitä nyt?" kysyi Fürstenberg, koettaen salata levottomuuttaan.
"Entisiä huolettavia sanomia!" vastasi Cedervald. "Luultavasti aikoo
Tiainen hätyyttää vielä meitäkin…"
"Luuletteko sitä?" kysäsi Fürstenberg vaaleten.
Ensi kerran oli tämä seikka johtunut hänelle mieleen.
"Nyt tulee teidän kirjoittaa vastaus sotaministerin viime käskyyn; huomenna aion lähettää Pietariin ylimääräisen kuriirin… mutta odottakaa hetkinen, minä kuulustelen herra katteinia!"
Cedervald meni pöytänsä ääreen.
"Tuotteko tekin minulle Jobin postin?" kysyi Fürstenberg istuutuen nojatuoliinsa ja viitaten katteinia istumaan vastapäätä; "vai kuinka?"