"Ei ole!" vastasi hän punastuen.
"Valehtelet, sä konna!" huusi muuan, lyöden häntä miekan kahvalla olkapäähän.
Mikon silmät säihkyivät vihasta, vaan hän hillitsi vieläkin itsensä.
"Minä opetan sinua puhumaan totta!" jatkoi rakuuna, lyöden häntä taaskin.
"Ja minä näytän sinulle, ett'et suomalaista koiranasi pidä, sä hiiden ryssä!" ärjäsi Mikko, antaen miehelle korvapuustin, että hän lensi selälleen kaataen mukanaan pari toveriaan.
Nuolen nopeudella nousi rakuuna seisalleen ja aikoi pistää hänet kuoliaaksi, kostaakseen häväistyksensä.
"Seis!" huudahti upseeri lyöden rakuunan miekan syrjään; "seis! Hän on aseeton, hänelle ei saa tehdä pahaa! Minun täytyy tutkia häntä — miekka tuppeen! Iivana, vartioi häntä!"
Rakuunat hajosivat sinne tänne pihaan. Iivanan silmäyksistä huomasi kyllä, ettei hän tyytynyt vahdin pitoon, vaan olisi mieluummin seurannut tovereitaan, joiden hän luuli menevän etsimään "saalista."
Mikko puolestaan loi silmänsä tuvan akkunaan, jättäen omaisensa
Kaikkivaltiaan huostaan.
* * * * *