"Olet oikeassa, ystäväiseni. Kuvernööri on kuitenkin paljoa tärkeämpi saalis, kuin kymmenenkään kuormastoa…"
"Sitä paitse voimmehan pelastaa Pekan", lisäsi Aatu. "Ellemme löydä hänen vankilaansa, pakoitamme vankejamme opastamaan meitä sinne."
"Kenties on hän jo saanut surmansa", virkkoi Simo.
"Sitten saavatkin meiltä samalla mitalla", keskeytti Tiainen. "He eivät näy tietävänkään, miten meikäläiset kohtelevat sotavankejaan… Ottakaa aseenne pojat ja seuratkaa minua varovasti!"
Joukko pääsi pellon yli kenenkään huomaamatta ja piiritti talon. Pantuaan joka kulmaan vahteja, ettei kukaan vieras pääsisi ulos eikä sisään, lähetti Tiainen kymmenen miestä vahtitupaan, vangitsemaan sisällä olijoita. Muiden kanssa meni hän päärakennukseen. Porstuassa seisova vahtisotamies ei ennättänyt antaa hätämerkkiä, kuin hän jo oli siteissä.
"Menkää nyt te kolme kyökkiin ja vangitkaa siellä joka henki", kuiskasi Tiainen, "mutta välttäkää verenvuodatusta niin paljon kuin mahdollista… Antti, mene sinä Kantosen ja Puhakan kanssa tuonne…"
"Mikä kilahti…?" kysyi Aatu äkkiä; "oli kuin ruutu olisi särkynyt jossain —"
"Ole joutavia", keskeytti Tiainen. "Olisinhan minäkin sen kuullut. Voihan se särkyä vahtituvassa taistellessa… Hiljaa! salista kuuluu askelia."
Hän pani korvansa oveen ja kuunteli. Joku läheni ovea ja avasi sen.
Mutta Tiainen oli häntä vastassa.