"Tahdotko vastausta?"
"En; kirjeen lähettäjä edellyttää vastauksenne."
Tyttö poistui.
Ritari meni ikkunan ääreen ja luki seuraavaa:
"Herra ritari! Jos tahdotte kuulla sydämeni toiveen, totelkaa. Tulkaa linnan puistoon tänä iltana yhdeksän aikaan. Ei kukaan saa huomata teidän lähtöänne sinne."
Kirjeen alla ei ollut nimeä.
De Montaigne viskasi nauraen kirjeen pöydälle.
"Tuopa omituista, että tahdotaan tavata minua samalla paikalla ja samaan aikaan. Kultasepän tytär on jo saanut lupaukseni, ja ehkä hänkin kulkee lemmen asioissa. Minun täytyy keksiä joku keino, ett'eivät he satu sinne yht'aikaa. Minun seikkailu-haluni on saattanut minut aika pälkähäsen."
II.
De Montaigne oli ranskalainen aatelismies. Kuten moni muu ulkomaalainen, oli hänkin muutamia vuosia sitten pestaantunut herttuan palvelukseen. Iloinen hovielämä Turun linnassa muistutti suuresti hänen kotimaataan, jossa hän ei ollut käynyt viiteentoista vuoteen. Hänen elämänsä oli siitä asti ollut sangen vaihettelevaa; hän taisteli Guisen sotajoukossa, läksi sitten Kaarlo V:n palveluksessa seitsemäksi vuodeksi uuteen maailmaan, oleskeli sieltä tultuaan kolme vuotta Skotlannissa, kuuluisan Maria Stuart kuningattaren hovissa, josta Juhani herttua vei hänet mukanaan Suomeen. Hänen ritarillinen luonteensa, urhoollinen elämänsä ja laajat matkansa saattoivat hänet pian herttuan suosioon. Kun tämä läksi häämatkalleen Puolaan, tuomaan sieltä kodilleen hallitsijattaren, Katarina Jagellolaisen, Puolan kuninkaan sisaren, oli de Montaigne mukana.