Veljesten Eerikin, Ruotsin kuninkaan, ja Juhanin, Suomen herttuan, väli oli tähän aikaan, toukokuun keskipaikoilla 1563, joutunut sangen huonoksi. Eerikki oli vihoissaan Juhanille, joka oli nainut vihollis-kuninkaan sisaren ja vielä päälle päätteeksi lainannut tälle rahaa. Mutta Juhani ei huolinut siitä: hänen aikansa kului hovijuhlissa, metsästys-retkillä, teinien näytelmissä ja turnajaisissa. Hän ei ymmärtänyt vaaran suuruutta, eikä ottanut korviinsa neuvon-antajainsa Hornin ja Flemingin varoituksia, jotka kehoittivat häntä nöyrtymään tahi lähtemään maanpakoon. Juhani eli vaan surutonna puolisonsa kanssa, jonka läsnä-olo toi Suomen ainoalle ja lyhyt-ikäiselle hoville loistoa. Katarina vallitsi miestään, joka jumaloi puolisoaan.

* * * * *

Komea väkijoukko oli kokoontunut n.s. Juhanin juhlasaliin Turun linnaan, missä illan kemut vietettiin.

Sali oli myöskin semmoisen seuran arvoinen. Seiniä koristi kalliit tapetit, jotka esittivät kuvia raamatusta ja Kreikan sankari-ajoilta. Pitkin seiniä kulki pehmeillä tyynyillä ja kultadamaskisilla peitoilla varustetut rahit. Katosta riippui 12-haaraisia kynttilä-jalkoja. Salin yläpäässä oli punaisella sametilla peitetty lava, sen yli taivas samanvärisestä kankaasta. Takaseinässä olivat Vaasan ja Jagellon sukujen vaakunat.

Ruhtinaalliset henkilöt ynnä ylhäisimmät herttuan virkamiehet, kansleri y.m. olivat saaneet sijansa tuolle lavalle. Juhani ja Katarina istuivat kullatuilla tuoleilla. Lavan sivuilla seisoi kunniavahteina muutamia trapantteja, joiden juhlapuku oli erittäin komea: "hopeakirjaimilla koristetut trapantti-verkanutut, mustat kultakirjaimiset sametti-kaulukset sekä punaiset sukat. Ruhtinattaren neitojen puvut olivat valmistetut ruskeasta, mustalla sametilla päällystetystä verasta, hihat toisilla ylt'yleensä kultakirjaillut, toisilla punaisella, valkeareunaisella kultadamaskilla päällystetystä puudamaskista tehdyt." Semmoinen oli se loistava seura, joka juhlasalissa liikkui.

Herttuattaren viittauksesta alkoi musiikki soida. Katarina astui lavalta, kulki kumartuvain hovimiesten ohitse, kunnes hän tuli sille paikalle, missä päivän kunnioitettu voittaja seisoi, ja tarjosi hälle kätensä. Tämä otti sen vastaan langeten toiselle polvelleen. Muut parit muodostuivat vähitellen heidän jälkeensä; Juhani herttua nähtiin tanssivan erään suomalaisen aatelisneidon kanssa.

De Montaigne oli tänä iltana erittäin komeassa mustassa samettipuvussa, korkea espanjalainen kaulus kaulassa ja voittamansa kultavitjat rinnalla. Hän oli iltapäivällä ollut kutsuttu herttuan puheille. Keskustelua kesti pari tuntia, se oli varmaankin valtiollista laatua, koska kansleri, Horn, Fleming ynnä pari muuta herraa ottivat osaa siihen. Mitä siinä oli päätetty, ei vielä tiedetty.

Ritari tanssi erinomaisen hyvin, ihastunut herttuatar kutsui hänet lavalle viereensä ja puhutteli häntä hetkisen.

Musiikki alkoi soida taaskin, de Montaigne pyysi parikseen herttuattaren lähintä hovineiteä, puolalaista kaunotarta, joka turnajaisissa oli istunut Katarinan rinnalla. Puna nousi taas Jadviga-neiden kasvoihin. Hän oli tanssissa keveä kuin sylfidi, ja komean parin hyppy ei näyttänyt tahtovan loppua. Vihdoin de Montaigne vei neiden hänen paikallensa.

Kello oli pian yhdeksän. Jadviga nousi äkisti ja teki lähtöä.