"Mihin nyt?" kysyi ritari teeskennellen.
Jadviga viittasi vaan kädellään ja kiiruhti tiehensä.
"Suokaa anteeksi, ruhtinatar", virkkoi de Montaigne suudellen hänen kättään, "tärkeä asia vaatii, että lähden täältä puoleksi tuntia."
"Kun Venus on oppaana, löytää Amor kyllä tiensä", virkkoi ruhtinatar nyykähtäen hänelle armollisesti. "Tervetullut takaisin."
De Montaigne hämmästyi Katarinan vastauksesta. Tiesikö hän mitään?
Ritari kiiruhti salista ristiriitaisin tuntein. Ei kukaan pitänyt siitä väliä; sali oli täynnä ihmisiä.
"Mitenkä minä saan naiset erilleen?" mutisi hän kulkien kiertoportaita pihaan. "Olkoon menneeksi, minun syyni se ei ole."
Tultuaan pihaan huomasi hän erään naisen vaippa päällä kiiruhtavan pienelle takaportille. De Montaigne meni ulos pääportista, lausuen tunnussanan. Pekka seurasi häntä.
"Onkos sinulla aseet?" kysyi ritari, jolla oli miekkansa vyöllä.
"On, herra, molemmat pistoolit teitä varten, itselläni miekka ja pistooli", vastasi Pekka.