"Hyvä, jää tähän! Katso tarkasti, kuka tästä kulkee. Jos vihellän, riennä oitis esiin."

De Montaigne meni puistoon, jossa oli pilkkopimeä. Matkan päästä huomasi hän henkilön, joka lähestyi häntä.

"Kuka olette, kaunoiseni?" kysyi de Montaigne kohteliaasti.

"Jadviga, herttuattaren seuralais-nainen", vastasi toinen.

"Hyvä, ett'ei Aronin tytärtä näykkään", ajatteli ritari.

* * * * *

Puolen tunnin kuluttua palasivat de Montaigne ja Jadviga puistosta. He rakastivat toisiaan. Ritari oli saanut kuulla neitosen tehneen sitä kauan. Nyt he olivat päättäneet karata yhdessä Puolaan, jossa Jadvigan isällä oli linna. Mutta saadakseen tuumansa toimeen, päätti Jadviga vaikuttaa herttuattaren kautta sen, että de Montaigne nimitettäisiin Juhanin lähettilääksi Sigismund Augustin luona. Jadviga puolestaan seuraisi häntä saadakseen kohdata kipeätä äitiään, jonka hän sanoi olevan kuoleman kourissa.

De Montaigne suostui kaikkeen ehdottomasti. He päättivät lähteä matkaan jos mahdollista jo seuraavana päivänä.

Jadviga kiiruhti linnaan omaa tietänsä.

Tultuaan Pekan luo, kysyi de Montaigne jättäen hälle pistooliparinsa.