Trapantti-joukko seisahti laiturille, sen päällikkö tuli Haukan kannelle.
"Herra ritari", sanoi hän kohteliaasti, "suokaa anteeksi, että olen pakoitettu pyytämään miekkaanne. Tässä on herttuan käsky!"
De Montaigne totteli ääneti.
Jadviga oli vaipua tainnuksiin.
"Ja te, neitiseni", jatkoi ritari kääntyen häneen, "tekin olette vankini! Seuratkaa minua kumpikin herttuan luo. Luullakseni on nyt esillä vaan joku rettelö!"
"Rohkeutta! Meidän onnemme koittoa voidaan viivyttää, ei estää", kuiskasi de Montaigne astuen laiturille Jadvigan keralla.
IV.
Vihoissaan kulki Juhani herttua kiirein askelin edestakaisin työhuoneensa lattiaa. Vaasa-suvun kuuma veri oli alkanut kuohahdella.
"Onko sinulla vielä muuta lisättävää", kysyi hän Rebekalta, jonka silmät säihkyivät kostonhimosta. "Kuka takaa, että puhut totta?"
"Sanani", vastasi Rebekka rohkeasti. "Mistäs olisin ennättänyt saada tietää ritarin ja hovineiden lähtevän Puolaan?"