"Elä koettelekkaan valhetella!" keskeytti herttua. "Se ei auta vähintäkään!"
Samassa toivat vartijat sisään Aronin, joka vapisi kuin haavan lehti.
"Polvillesi!" huusi herttua.
Vahdit nauroivat juutalaisen kurjalle näölle.
"Onko tämä tyttäresi?" jatkoi herttua.
"On!" änkytti juutalainen.
"Hyvä! Teidän tulee lähteä maasta vielä tänä päivänä; muuten joutuu omaisuutenne takavarikkoon ja te itse joudutte vankeuteen. Oletko ostanut tältä herralta mitään."
"Olen, teidän armonne", vastasi Aron peloissaan. "Ostin häneltä eilen sormuksen sadasta Unkarin kultarahasta."
"Jätä se hänelle niin pian kuin voit. Rangaistukseksi luvattomasta koronkiskomisesta et saa siitä mitään palkkiota. Viekää heidät pois!"
"Sormuksen möin tänään eräälle ritarille, joka läksi matkalle", änkytti
Aron, nousematta polviltaan. "Armoa, herra herttua, armoa!"