Legenda kotiseudulta.
Mitä kaikkea kurjuutta ja nöyryytyksiä köyhä ja turvaton leskivaimo saa kokea, sen tuli Eveliina Matintytär pohjia myöten tuntemaan. Kymmenvuotiaan poikansa kanssa asui hän kylän laidassa pienessä ja hatarassa töllissä, eivätkä ihmiset paremmin kuin hän itsekään osanneet sanoa, millä hän poikineen oikeastaan eli. Hän oli melkein kaiken ikäänsä ollut kivuloinen eikä sen vuoksi kyennyt juuri mihinkään työhön ja naapurit eivät joko tahtoneet tai eivät voineet auttaa, sillä maassa oli kova aika.
Eräänä kolkkona syys-iltana istui hän töllissään ja mietti murheellisena, mistä hän huomenna saisi syötävätä itselleen ja pojalleen. Aikansa nälkää valiteltuaan oli poika asettunut levolle ja nukkui nyt valjuna ja tuskin kuuluvasti hengittäen. Itse ei äiti nälkänsä ja huoltensa vuoksi voinut ajatellakaan levolle asettumista.
Kuin kiusalla kangastuivat hänen mieleensä tällä hetkellä kaikki ne makupalat, mitä hän suinkin elämänsä varrella oli saanut nauttia. Hän nautti ne nyt toistamiseen, ahmasi kaikki samalla kertaa, mutta hänen nälkänsä vain kiihtyi kiihtymistään. Siitä huolimatta söi hän syömistään, kunnes hänen silmänsä sattuivat valjuna lepäävään poikaan. Silloin tunsi hän kipeän piston sydämessään ja voihkasi ääneensä.
Mitä kaikkea hän uhraisikaan, kun saisi huomenna pojalleen leipää!
Vaikka sielunsa myisi hän nyt leivästä!
Kohta kun hän oli tämän ajatellut, ilmestyi tupaan paholainen. Se sijottui mukavasti uunin lähelle istumaan, veti taskustaan lihavan voileivän ja alkoi rauhallisesti syödä. Tahtomattaan pyysi Eveliina siitä osaa.
— Jos kolmen vuoden kuluttua tästä hetkestä lukien annat poikasi minulle, saat tämän kokonaan ja paljon muuta hyvää, niin että sinulta ei pidä koskaan leivän eikä särpimen puuttuman, — vastasi paholainen.
— Ei, ei, Jumalan tähden, poikaani minä en myö! — vastasi Eveliina ja jatkoi, kun näki paholaisen vetävän taskustaan uuden voileivän:
— Mutta itseni minä kyllä raskin antaa, kun saan vain pojalle leipää.
— Hm, mitäpä minä nyt juuri sinulla tekisin, — sanoi paholainen huolettomasti ja veti taskustaan lämpimän rasvamakkaran.