— Ja lemmensiskoja, — lisäsi yksi pojista niin hiljaa, ettei muori sitä kuullut.
— Vai niin, no onkin teillä kaikki varustukset, — ihmetteli muori ja muuttui heti suopeammaksi tytöille.
Kun hän ryhtyi päivällistä puuhaamaan, saattoivat nuoret hänen selkänsä takana jatkaa kisailuaan. Heidän nurkastaan kuului yhtämittainen hihitys ja sissutus, kun pojat istuttivat tyttöjä polvillaan, ja kaikki tuntui heistä kahta hauskemmalta, kun muori ei tiennyt mitään heidän hommistaan, vaan virttä hyräillen puuhaili totisena pesän ääressä. Sellainen salakähmäisyys lisäsi päivittäin suuresti jännitystä poikain kortinpeluuseenkin. Ei silti, etteivät he olisi sitä hennonneet julkisestikin tehdä, mutta kun he nyt alussa jostakin omituisesta syystä olivat ottaneet tavakseen muoria väistää, niin tekivät he edelleenkin sillä tavoin.
Tällä kertaa lisäsi heidän hauskuuttaan tavattomasti se, että illalla toisten tyttöjen lähdettyä kaksi heistä jäi pimeään oviloukkoon sekä pujahti sieltä poikain vuoteelle. Muori ei huomannut mitään, vaan tapansa mukaan veisata hyrrytteli ehtoovirttään.
Muori oli ottanut toimekseen keittää pojille lämmintä ruokaa. Aineista ei ollut puutetta: voita, leipää, lihaa, läskiä, juustoa, nisujauhoja kulettivat pojat runsain määrin kortteeripaikkaansa.
— No onhan sitä maailmassa vielä tuota ruokaa, — ihmetteli
Paakkumummo.
— Kyllä sitä lahtarien kassoista löytyy vaikka kuin, — kehuivat pojat.
— No on ne julmettuneita, kun kätketään ruokavarat ja tapettaisiin lähimmäisensä nälkään, — päivitteli mummo päätään kallistellen.
Nykyään hänen ei olisi toimeentulonsa takia tarvinnut kulkea luutia kauppaamassa, mutta vanhasta tottumuksestaan täytyi hänen kuitenkin aina tavan takaa käydä kelkkoineen kaupungilla. Muutamia viikkoja edellä kerrotun käyntinsä jälkeen pistäysi hän jälleen Ringbomin kyökissä. Rouvan käytös oli koko ajan vaivannut hänen mieltään ja hän oli päättänyt tiedustaa syytä tämän loukkaantumiseen. Mutta hän ei saanut rouvaa puhutella. Ainoastaan vilahdukselta näki hän hänet kyökin viereisessä huoneessa, mutta kyökkiin ei rouva tullut. Mari selitti vain, ettei rouva osta luutia ja niine hyvineen, mieli raskaana, sai Paakkumummo lähteä matkoihinsa.
Eräässä toisessa kyökissä joutui hän sen sijaan puheisiin talon rouvan kanssa ja kun hän avomieliseen tapaansa lausui ajatuksensa päivän kysymyksistä, suutahti rouva siitä, että hän nimitti lahtareiksi niitä, jotka taistelivat laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta. Eikö muori tiennyt, minkälaisia roistoja punakaartilaiset olivat ja mitä konnantöitä ne olivat ympäri maan tehneet? Että muori kristittynä ihmisenä saattoikin sellaisia puolustaa, vieläpä rukoillakin niiden edestä!