— Sen minä sanon, että tässä maassa ei ilma puhdistu eivätkä olot asetu, ennenkuin me Helsingin ja Tampereen hulikaanien verellä kastelemme näitä Pohjanmaan lakeuksia:
Yhdyn sydämestäni hänen sanoihinsa, sillä jotakin samansuuntaista on viime kesästä aikain sielussani liikkunut.
* * * * *
Lähtiessäni Kauhavan asemalta kotia kohti hyristämään, on kapsäkissäni mauserpistooli ja joukko käsikranaatteja, ainoat aseet, mitkä Etelä-Pohjanmaalta mukaani liikenivät. Suuret eivät mainitussa maakunnassakaan ole vielä suojeluskuntain varustukset ja Oulun lääni ei ennen sodan puhkeamista ehtinyt saada muuta kuin edellä mainitut sata kivääriä, jaettuna Oulun sekä allekirjoittaneen johtamalle suojeluskunnalle.
Istun ryssistä täpötäydessä vaunussa ja kapsäkkini sisältö vaikuttaa, että tunnen suhteeni heihin jo koko lailla turvallisemmaksi kuin vielä äskiaikoina. Katselenpa heitä jo kuin kasken kaadantaan varustautuva kirvesmies edessään olevaa ryteikköä. Odottakaahan, te itämaisen barbarian etuvartiat, te isänmaani vuosisataiset tallaajat, teidän hetkenne ovat luetut!
Laskeutuessani iltapimeässä junasta, vilahtelee ympärilläni kuin kirjavia kissoja naapuripitäjän hulikaaneja. Ovatkohan haistaneet, mitä minulla on kapsäkissäni? Joka tapauksessa pitävät ne näihin aikoihin minua ja matkojani tarkoin silmällä. Öisin kuuluvat kiväärien kanssa vahtivan teiden risteyksissä — ja tästä vartioinnista maksetaan miehille työväenyhdistyksen kassasta palkka, kuten myöhemmin heidän papereistaan käy selville — ettei suojeluskunnallemme vain pääsisi asekuormia tulemaan.
* * * * *
Tullessani harjoituspaikkaan ja riisuessani turkin päältäni, paljastuu sen alta mauserpistooli ja puolikymmentä pitkävartista käsikranaattia, jotka killuvat vyössäni. Silmät renkaina tuijottavat minuun miehet. Kun otan mauserpistoolin kotelostaan ja alan selittää sen ominaisuuksia, kiiluu joka ainoasta silmäparista yksi ainoa himo: olisipa minullakin tuollainen ase!
Entä nuo perunapulttia muistuttavat esineet? Kun alan selittää niiden ominaisuuksia sekä osottaa, kuinka ne ladataan ja kuinka laukaistaan, tunkeutuvat miehet henkeään pidättäen ympärilleni. Ainoastaan pari vetäytyy varpaillaan hiipien taammas. Vaarallisia aseita käsiteltäessä näkee usein niin helposti miesten rohkeusmäärän.
Sitten kerron Etelä-Pohjanmaan kuulumiset ja kuinka siellä, ihan ryssäin nenän edessä, toimitaan avonaisesti ja reilusti. Ja kuinka siellä ei kuhnita eikä kursailla. Mutta tieto kiväärien saannista on ennen kaikkea omiaan kohottamaan miesten rintaa. Eri vauhdilla sujuvat harjotukset sinä iltana.