Kauan ei kestäkään, ennenkuin jääkärin johtama asekuormasto, matkalla Ouluun, kulkee pitäjämme halki sekä jättää meille luvatut kaksikymmentä kivääriä ynnä muutamia laatikollisia patruunoita. Silloinkos on elämää ja innostusta nuorisoseuran talolla, kun aseet ilmestyvät sinne ja saadaan ruveta, kivääritemppuja harjottelemaan. Kuinka somasti niiden perät kolahtavatkaan lattiaan! Toista se on kuin äkseerata puukangit olalla!
Mutta yleisen innostuksen vallitessa ei ole kukaan huomannut, että tilaisuuteen on taaskin tulla livahtanut muutamia punaisia kurkistelemaan. Ällistyneinä tuijottavat ne kivääreihimme ja poistuvat sitten suurten uutisten kera: lahtarit ovat saaneet kivääreitä! Suuri poru ja meteli nousee siitä punaisten leirissä. Itse työväenyhdistyksen esimies lähtee liikkeelle ja parkuu pitkin teitä, että nyt ruvetaan köyhälistöä murhaamaan. Käypä hän tätä hätäänsä eräälle kunnan johtomiehellekin valittamassa. Oliko tämä teeskentelyä vai olivatko sosialistilehtien vääristelyt siinä määrin hänen aikoihinsa syöpyneet, sitä on vaikea sanoa. Että sosialistiemme ajatuselämä on ollut sangen omituinen ja sekamelskainen, sen tulin kyllin huomaamaan myöhemmin kapinavankeja tutkittaessa.
Siinä ilmapiirissä, missä silloin elettiin, suurenivat ja monistuivat helposti kaikki asiat. Niinpä tuo vaatimaton kiväärimäärämme moniaan päivän kuluessa kasvoi punaistemme kertomuksissa moniksi sadoiksi. Emme tietysti ryhtyneet asiata oikomaan, sillä olihan harhaluulo omiaan pitämään heikäläiset terveellisen pelon vallassa. Ehkäpä osaltaan esti ryssiäkin pitäjään tulemasta, vaikka kotoisten bolshevikien taholta heidän apuunsa edelleenkin vedottiin. Ja päineen eivät naapuripitäjän hulikaanit uskaltaneet tulla uhkaamilleen asetarkastuksille, vaan tyytyivät pelkkään tappotuomioiden julistamiseen sekä kaikenlaiseen pieneen kiusantekoon. Niinpä kun tammikuun lopulla muutamia suojeluskuntalaisiani lähti Vöyriin, jonne sotilaskurssit Vimpelistä oli siirretty, liittyi asemalla heidän matkaansa pari punahulikaania, jotka Kokkolan asemalla usuttivat joukon ryssiä poikien kimppuun. Sen pahempaa eivät hulikaanit yrityksellään saaneet aikaan kuin että ryssät ainoastaan penkoivat läpi poikain matkatavarat.
* * * * *
Suojeluskunta kasvaa päivä päivältä ja jatkaa harjoituksiaan. Pannaanpa eräänä sunnuntaina toimeen ampumaharjoituksetkin, jota varten pojat ovat lakealle niitynselälle luoneet multavallin.
Eduskunta on koolla Helsingissä ja siellä jankataan totuttuun tapaan. Siltasaarelaisten yhä yltyvästä vallan janosta tuovat sanomalehdet joka päivä tietoja. Ja ryssät eivät lupauksistaan eivätkä saamistaan miljoonista huolimatta tee merkkiäkään todenteolla Suomesta poistuakseen. Heidän kurittomuutensa ja ilkivaltansa käy päivä päivältä julkeammaksi. Sosialistien liittymisestä porvarillisten kanssa yhteiseen rintamaan ryssien maasta häätämiseksi ja itsenäisyytemme vakaannuttamiseksi ei ole enää toiveitakaan. Päinvastoin kehottelevat heikäläiset johtajat näitä kurittomia ja likaisia laumoja maassamme pysymään. Huolimatta yhä kärjistyvästä elintarvepulasta.
Yhä sähköisemmäksi käy ilma. Kunpa jo pian laukeisi, sillä totisesti: ei tässä pidot parane, ellei vierahat vähene!
III.
VIHDOINKIN AVONAINEN SOTA.
Sunnuntai-iltana, Seitsemäskolmatta päivä tammikuuta, olen asettunut vuoteeseeni lueskelemaan, kun luokseni ajaa pyrähyttää kolme herrasmiestä kirkonkylältä.