— Eiköhän olisi suojeluskunta hälytettävä koolle, sillä tuli tietoja, että punaiset naapurikylästä hankkiutuvat ryssäin kanssa tänne tulemaan?
Sellainen on asia miehillä. Siinä tuokiossa olen vaatepäällä ja lähden miesten matkassa kirkolle. Viime aikoina on niin usein tullut tuon tapaisia viestejä, jotka aina lopulta ovat osottautuneet hätääntyneen mielikuvituksen luomiksi. Siksi on syytä nytkin ottaa asiasta tarkka selko, ennenkuin yösydännä ryhdytään suojeluskuntaa liikkeelle hälyttämään.
Muutamien telefoonikeskustelujen jälkeen pääsenkin selville, että pätevätä syytä hälytykseen ei tälläkään kertaa ole. Mutta entistä valppaampana täytyy olla, sillä kaikesta päättäen on maassa jotakin ratkaisevaa tekeillä.
Seuraavana aamuna olen hyvissä ajoin jalkeilla. Ensi töikseni istun kirjoituspöydän ääreen ja kirjoitan joukon "liikekannallepanokäskyjä", lyhyitä määräyksiä suojeluskunnan osastoille heti tämän määräyksen saatuaan kokoontua muutaman päivän eväillä varustettuna nuorisoseurantalolle. Viestinviennin olen jo ennen järjestänyt mahdollisimman nopeaksi.
Tukku eri osastoille osotettuja kirjeitä povitaskussani lähden kirkolle. Vastaani kiidätetään sanaa, että minua on pyydetty mitä kiiruimmin soittamaan asemalle.
Riennän telefoonisentraaliin ja pääsen yhteyteen mainitun paikan kanssa. Langan toisessa päässä on aseman ensimäinen kirjuri. Hätääntyneellä äänellä alkaa hän puhua, mutta keskeyttää säikähtyneenä ja kysyy, puhunko ruotsia. Hän on nimittäin muistanut, että heidän sentraalinsa on epäluotettava paikka ja että siellä siis voi olla punaisia kuuntelemassa. Vastattuani myöntävästi jatkaa hän viimemainitulla kielellä.
Kas tällaista huohottaa hän korvaani katkonaisin, hätäisin lausein:
— Helsingissä on hallitus ja eduskunta vangittu … useita senaattoreja murhattu … rautatieliikenne keskeytyksissä … Kokkola ja Pietarsaari palavat… Kannus pyytää apua, Himangalta sinne tulleet ryssät uhkaavat ryöstää ja polttaa … etelästäpäin sotilasjuna tulossa Kannukseen. Voitteko tulla apuun, teillähän on aseita?
— Minä hälytän suojeluskunnan heti koolle ja tulemme sinne asemalle niin pian kuin kerkeämme.
Olipa totisesti siinä uutisia näin aamutuimaan! Pannessani kuulotorven pois ja kääntyessäni huoneeseen päin, kohtaa minua parin saapuvilla olevan rouvasihmisen kalvenneet kasvot ja säikäyksestä laajenneet silmät. Kirjurin uutisista on yksi ja toinen sana löytänyt tiensä heidänkin korviinsa.