Pojat yrittävät, mutta parin vaivaloisesti ja särkynein äänin vedetyn säkeen jälkeen sammuu laulu siihen. Kaikki ovat liiaksi mielenliikutuksen vallassa kyetäkseen laulamaan.

Ääneti marssimme kirkonkylän läpi. Joskus kilahtavat vain pajunetit toisiinsa. Osuuskaupan edustalla seisoo virnistelemässä joukko oman kylän punaisia.

— Virnistelkäähän nyt vielä, mutta kyllä siitä pian lakkaatte!

Kylän alapäähän on varapäällikkö ollut hankkimassa hevosia meille lähtijöille. Siellä on jo valmiina lähes parikymmentä kyytimiestä. Ei siis muuta kuin sijotutaan rekiin ja lähdetään asemaa kohti, jonne on kolmen peninkulman taival.

On ainoastaan muutaman asteen pakkanen ja keli on mainio. Taivaalla helottaa täysikuu ja sen salamyhkäisessä valaistuksessa näyttävät kaikki, lumiset lakeudet, metsät ja talot kaivonvintteineen kuin odotukseen vaipuneilta. Reenjalakset kolisevat, tiu'ut helisevät ja miehet istuvat äänettöminä, omiin ajatuksiinsa vaipuneina. Mitä kätkeneekään helmaansa tämäkin yö ja mitä kauhun kohtauksia etelässä parastaikaa näyteltäneenkään? Näen niin selvästi, aivankuin yhdellä kertaa, kaikki lukuisat ystäväni ja tuttavani punaisessa Etelä-Suomessa ja minusta tuntuu kuin ne kaikki tuskallisen odotuksen vallassa kääntäisivät katseensa tänne pohjoiseen. Tiu'ut helisevät ja tyynenä purjehtii korkeudessaan valju kuu eikä kerro mitään näkemistään.

Mutta jo kajahtaa laulu muutamasta reestä:

Poikia on haudattu Balkanin santaan toiselle puolelle Tonavan. Oi kallis kotimaa, Suomi, sulo Pohjola, ei löydy maata sen armaampaa.

Lauluun yhtyy rekikunta toisensa jälkeen ja reippaana, mieliä vapauttavana kaikuu pian tuo vanhojen, Turkinsodassa olleiden kaartilaisten laulu. Matkueen mieliala notkistuu, vauhtia lisätään ja keveästi liukuvat reet halki uinuvan metsän.

Puolitaipaleessa on tiheä taloryhmä. Sinne on ympäröivistä kylistä kerääntynyt paljon levotonta ja uutisjanoista väkeä. Siellä tapaamme asemapäällikönkin, joka kertoo punahulikaanien kivääreineen terrorisoivan kirkonkylää. Telefoonitse on hän yhteydessä molempien asemalle jääneiden kirjurien kanssa. Mitään erinomaisempaa ei sieltä tällä haavaa kuitenkaan kuulu.

Jatkamme matkaa. Metsäisellä lopputaipaleella ajaa vastaamme asemalta palaava heinänviejä.